Neliveto vastaan pullero!
”Joku on hereillä! Jes, voin aloittaa!”
MIAUU! MAUU! MIUMOUU! KRNAUU!
”PÄÄ KIINNI! TOLLA HUUDOLLA SÄ JÄÄT TÄYSIN ILMAN RUOKAA!”
Meillä on kissan kanssa nyt viha-rakkaussuhde. Vihaa se herättää aamuisin ruokamouruamisellaan, ja jaloissa pyörimisellä. Tekisi mieli potkaista koko kissa pihalle. Ai, mutta niinhän mä toisinaan teenkin. Kunhan kissa on ensin syönyt. Meinaat sitten se aloittaa taas maukumisen. Välillä se pölö menee alakertaan ja maukuu siellä. MIKSI?! Ei siellä ole ketään! Tänään sitten avasin takapihan oven ja kissa syöksyikin alakerrasta ylös tuhatta ja sataa. Ihan vaan nuuhkaistakseen ilmaa jota avoimesta ovesta tuli ja sitten se kipaisi aivan toiseen suuntaan.
”NYT J*MALAUTA SÄ KATTI MENET ULOS!”
Kissa lähti nelivedollaan karkuun ja tämä, hetkenä minä hyvänsä synnyttävä, mouruamiseen kyllästynyt pullero ponkaisi perään. Kipuahan tuo aiheutti, mutta sain karvakasan kiinni ja viskasin sen pihalle. Kevät on tullut ja kissa on välillä mennyt jo itse ihan mielellään ulos. Toisinaan on tarvinnut avittaa, koska se ovien takana mouruaminen ottaa pattiin!
Niin ja se rakkaus tulee sitten taas ilmi tällaisina hetkinä, yleensä iltaisin, kun köllötellään koko perheen kera takan edessä, kissa pesee varpaitaan tai kiehnaa milloin kenenkin meidän sylissä.
Tai kun se toisten katsellessa olkkarissa leffaa, makaa kaukosäätimen päällä ja lepuuttaa päätään pleikkariohjaimen päällä. :D
Mikäli vauva ei ole millänsäkään siitä, että välillä ravaan tuon hermojaraastavan maukujan perässä, niin lainasin eilen kirjastosta kasan kirjoja!
Voin niitä lueskellessa maata sohvalla kuluttaen aikaa kirja nenässä kiinni, samalla kun meidän neiti leikkii edessäni Barbeilla, poneilla ja Ikean ihan mahtavilla huonekaluilla! :)
Tällaista siis täällä!
Terveisin rv38 oleva sohvavalas, 3,5-vuotias ballerinaprinsessa, vatsanvuokraaja, sekä parhaillaankin ulkona oleva karvakorva (ja kyllä, se on leikattu narttu!)