Onneksi olen taskukokoa. ;)

Nukuimme tänään tytön kanssa päikkärit yhdessä. Kuunnellessani Peppi Pitkätossua, päätin ihan vaan hetken huilata. Hetki lepoa ennenkuin alkaisin siivota ja veisin pyykit alakertaan. Hetki oli lopulta 1,5 tunnin unet lastensängyssä tyttären vierellä. Onneksi itselläkin tuota pituutta on vaan se 157cm.

Lähdimme tytön kanssa illemmalla vielä moikkaamaan Mammaa. Syötiin yhdessä jäätelöt ja nautittiin tk:n takaterassilla auringosta. (Siellä on ihan oikeasti hieno terassi kalusteineen!)

Maanantaina saammekin hakea äidin vihdoin meille. Neljä viikkoa äiti sitten onkin sairaalassa jo viettänyt. Tänään lääkärikin oli äidille sanonut, ettei äiti varmaankaan itse edes ymmärrä, kuinka sairas hän on ollut. Itse olen myös huomannut, ettei äidillä ole mitään käsitystä siitä, kuinka vaarallinen tilanne oli. Onneksi kaikki on nyt hyvin. Lääkärin mukaan äiti saisi hyvän vointinsa takia olla kotonakin, vaikka päivisin olisikin yksin. Äiti haluaa silti tulla meille ainakin ensi viikoksi. Ja olen siitä onnellinen. On itsellekin mukavaa saada seuraa, kun mies palaa maanantaina töihin.

Huomenna mennään anoppilaan ja illalla saadaan hakea ilmaiset pitsammekin. Toivottavasti nyt sitten saadaan haluamamme täytteet. 😀

Sunnuntaina onkin vuorossa pappani 75-vuotis synttärit! Sinne onneksi äitinikin saa tulla, vaikka joutuukin illaksi vielä palaamaan terveyskeskukselle.

Hyvää viikonloppua! 🙂