Onnenviipaleita.
Lauantain vietimme mökillä auringosta nauttien ja kauniin kevyen rusketuksen hankkien (oli aurinkorasvaa!). Kävimme myös laskemassa verkot ja saimme tyttären kanssa lasikuitua persuksiimme vanhasta veneestä. Onneksi Tyksin hoitajan mukaan se ei ollut vaarallista ja hänen ohjeillaan saimme ihottuman ja kirvelynkin rauhoittumaan!
Grillasimme illemmalla kotona takapihallamme ja söimme iltapalaksi pannaria. Nukkumaan mentiin vasta puoliltaöin.
Aamulla heräsin jo ennen kuutta, koska jo muutaman viikon vaivannut polvi oli taas niin kivulias (tästä tulossa oma postauksensa). Kihnutin miehessä kiinni tunnin verran, kunnes hain omassa sängyssään levottomasti nukkuvan tytön sänkyymme ja jätin omat muruni nukkumaan.
Yhdeksältä jätin rakkaat ja appivanhempani aamupalalle ja lähdin päiväkotimme kevätkirkkoon, jossa eskarilaisemme siunattiin koulutielle. Aina yhtä liikuttava tapahtuma!
Raikkaassa sateessa/ukkosessa oli mukavaa istuskella viileässä maximekossa. Olen rakastanut maxeja jo vuosia, mutta ne vaan vaativat yleenaä joko korkkarit kaveriksi, tai sitten pienen lyhennyksen, kun varsi on vaivaiset 157 cm. :D
Päivällä mies vei isänsä mökille viettämään viikkoa ja toi samalla verkoilta taas hiukan kalaa! Pakkasin tämänkertaiset kalat kylmäkassiin ja lähdimme tytön, sekä anopin kanssa kohti anoppilaa. Tyttö nukkui automatkan fammulan kautta mammalle, jonne veimme tuliaiseksi tuoretta kalaa ja itsemme! Muutama tunti vierähti äidin luona taas nopeasti ja päivä alkoi kääntyä iltaan. Kotiin oalatessamme meitä odotti suihkunraikas isi, joka oli repinyt takapihalta irti hurjia kantoja juurineen, sekä yhden ison kiven!
Neiti takkupallero Pihkanenkin halusi välillä syliin. Muru.
Huomenna se on taas arki edessä. Työpäiviä on vain neljä, ja tiistaina on toisen päiväkodin kevätjuhla (teen töitä kahdessa paikassa tarpeen mukaan). Ei yhtään pöllömpää! :)
P.S.
Tällaisessa maximekossa olin päiväkotimme kevätkirkossa. :)