Tulevaisuuteni tärkein päivä.

Kaikkihan sen tietävät, että elämän mullistavin ja onnellisin päivä on oman lapsen syntymäpäivä. Nyt en aio kuitenkaan puhua siitä onnesta, vaikka lapsi/lapset tulevaisuutta muokkaakin. 

Tässä kirjouteksessa on nyt kyse siitä hetkestä, jolloin näin aviomieheni ensimmäistä kertaa. Ilman sitä hetkeä… Oikeasti en halua edes ajatella millaista elämäni olisi. 

Vasta hänet nähtyään ja häneen tutustuttuaan ymmärsin parisuhteen voivan tarjota paljon enemmän ja paljon parempaa. Vasta alettuamme seurustelemaan, tuli avioliitosta ja perheen perustamisesta asia, joka oikeasti olisi toteutettavissa. Miehelleni ne eivät olleet aikaisemmin olleet asioita, joita olisi tosissaan tullut edes mietittyä. Itse olin kyllä haaveillut saavani lapsia ja meneväni naimisiin, oikeanlainen ihminen vaan oli puuttunut elämästä. Aina vuoteen 2009 asti. 

Minun kanssani mies alkoikin sitten ajatella lapsia ja avioitumista. Yllätimme kai itsemmekin ja aloimme suunnitella lasta reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen, plussaamalla vuoden yhdessä elon jälkeen ja kihlautumalla 1,5 vuoden seurustelun jälkeen! Ja heti ihanan tyttäremme synnyttyä ”karkasimme” maistraattiin sanomaan tahdon!

Nopea etenemisemme yllätti varmaan muutkin. Ja aivan varmasti ainakin anoppini! Hän jopa itse myönsi ensimmäisen raskauteni tulleen ihan puun takaa kun ”eihän T koskaan ole lasten hankkimisesta puhunut. Ajattelin, että ehkä se joskus niitä hankkii. ” Positiivinen yllätys raskauteni ja minun ilmestyminen oli silti onneksi! 

 

 

On hassua kuinka jonkun ihmisen pelkästä näkemisestä voi jäädä niin vahva kaipaus. Ajattelin pari kuukautta, että voi kunpa minulla olisi tuollaiseen mieheen edes mahdollisuudet. Sitten unelmieni kohde ottikin yhteyttä ja osoitti olevansa kiinnostunut! Ja tässä sitä ollaan!

 

Ilman tuota rakasta ja niin rakastavaa miestä ei minulla olisi myöskään maailman ihaninta ja rakkainta tytärtäni, eikä vatsassani kasvaisi pientä rakasta, joka steppailee ja potkunyrkkeilee huvittaakseen äitiään. <3

Samalla sain myös itselleni toisen suvun. Olemme jo viisi vuotta viettäneet monen monta iltaa anoppilassani ja mieheni tädit ovat aivan ihania! 🙂

Minä tiedän mitä on rakkautta ensisilmäyksellä. <3

 

image.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Vanhemmuus

Kun Torey lääkkeensä unohti.

Eilen iltapalaa laittaessani huomasin paniikkilääkepakkaukseni. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi… Kuusi. Jos alotin uuden liuskan maanantaina, niin nyt pitäisi olla seitsemän syöty. Oho. En ole aamulla ottanut. 

Minkäänlaisia oireita ei ollut päivän aikana ja mieheni sanoi, että en olisi saanut huomata lääkepakkausta. Nyt voisi iskeä lumevaikutukset. 

Yö meni kuitenkin hyvin! En herännyt kertaakaan pahoinvointiin tai muihin oireisiin. Aamulla oli vähän levottoman oloiset kädet ja pää/aivot tuntui vähän ahdistuneilta. Siinä se. Aamulla otin lääkkeen taas normaalisti. Mietin kylläkin jättäväni sen ottamisen taas keskiviikkona tai torstaina. Hiljalleen voisin sittenkin saada tämän lopetettua ennen synnytystä!

 

On hassua huomata vahingossa, että yö ilman lääkettä ei mennytkään tuskaisena vessan lattialla maaten. Varmasti tulee oireita aivojen totutellessa ylimääräisen aineen puuttumiseen. Nyt tosin ehkä osaan taistella ahdistusta ja fyysisiä oireita vastaan ja tiedän sen menevän ohi. Ja onhan minulla loistava terapeutti!

 

Voin myöskin vielä miettiä lopettamista. Voin siirtää sen halutessani vaikka kesään ja siihen kun vauva-arki on taas tasoittunut. Katsotaan!

Ainakaan lopettaminen ei pelota niin paljoa enää!

Suhteet Oma elämä Terveys