Kymppilista #trendihaastaa

Olisihan sitä haaveissa vaikka mitä, mutta joskos tähän listaisi ne jotka nyt oikeasti olisi mahdollisia tehdä ilman lottovoittoa tai kymmenen vuoden fobiaterapiaa (lentopelko).

HALUAISIN:

1. Keksiä mitä oikeasti haluan tehdä isona työelämässä. 

2. Perustaa firman rakkaan mieheni, tai ystävän kanssa. 

3. Kiertää Suomea. 

4. Kiertää Eurooppaa. 

5. Hankkia koiran. (Ranskanbuldogg<3)

6. Kasvattaa mieheni kanssa lapsistamme onnellisia, kunnon kansalaisia ja antaa heille aina rakastavan kodin. 

7. Elää aviomieheni kanssa onnellisina yhdessä loppuelämämme ja näyttää pitkän liiton olevan yhä nykyaikanakin mahdollinen. 

8. Remontoida talosta täysin sellaisen kun haluamme. 

9. Hankkia kaupunkiasunnon Turusta kun olemme mieheni kanssa todenneet lumenluomisen 40 omakotitalovuoden jälkeen tylsäksi.

10. Nauttia jatkossakin pienistä arkipäiväisistä asioista: lämmittävästä takasta, kehräävästä kissasta, kynttilöistä, auringosta, puhtaista lakanoista, rakkaiden lähellä olosta, suukoista ja  haleista. <3

 

image.jpg

image.jpg

image.jpg

 

Suhteet Oma elämä

Varhaiskasvatuksen järjestely.

Olen tässä tosissaan miettinyt, että mihin pitäisi laittaa kommenttia, kenelle valittaa ja olisiko parasta vaan nousta barrikaadeille keräten kaikki muut kyllästyneet vanhemmat tueksi. Nimittäin täällä maalla ei ole hoitojärjestelyt yhtään sen paremmin kuin kaupungissakaan. 

Kaupungissa ongelma on mm. se, että vaikka naapurissa olisi kaksikin päiväkotia ihan kävelymatkan päässä (kuten entisen kotimme kanssa olisi ollut). Tai sitten työpaikkasi naapurissa on kiva paikka, josta haet lapsellesi hoitopaikkaa, se ei tarkoita, että lapsi pääsisi mihinkään näistä. Eehei, lapsen voi joutua kuskaamaan toiseen kaupunginosaan! Tai siis mahdollisesti kolmanteen, mikäli koti on 1 ja työpaikka 2, niin on se välissä oleva hoito sitten 3. 

 

Maalla taasen ongelmaksi muodostuu se, ettei naapurissa ole mahdollisesti päiväkotia, eikä perhepäivähoitoa. Itse en ole vielä lapsemme kanssa ollut ongelmallisessa tilanteessa, koska on ollut vain yksi lapsi ja hoitopaikat vielä niin, että olen suht kätevästi päässyt jatkamaan matkaa töihin. Sen sijaan kun olen kuunnellut useampaakin läheltä tutuksi tullutta perhettä, on alkanut mietityttää miten myöhemmin on tilanne kahden lapsen kanssa. 

Monen lapsen perheessä parhaimmillaan aamulla katsotaan koululainen koulutaksiin, viedään pari nuorempaa päiväkotiin ja pienin lapsi sitten vielä toiseen paikkaan, koska päiväkodissa hoidetaan vain yli 3-vuotiaita. Voi miten kivaa!

 

Jotenka ehkä me äidit yhdistetään voimamme ja vaaditaan uutta päiväkotia myös meille tänne, eikä niin että semmoinen on tuolla useamman kilometrin päässä lisäten joidenkin työmatkaan mukavat 40 minuuttia. 

 

Se on sentään sanottava, että kaikki täällä oleva päivähoito on sentään ollut muuten hyvää ja henkilökunta mukavaa! 🙂

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe