Arki ja ahdistuneisuushäiriö.
Jestas! Olen ollut työelämässä jo 1,5 kuukautta, enkä ole saanut siitä vielä kirjoitettua yhtään juttua!
Ensimmäiset viikot meni hyvin! Ensin tietysti jännitin, mutta saatuani kasoittain hyvää palautetta, aloin rentoutua.
Jaksoin nähdä ystäviäni, puuhastella kotona ja tunsin oloni energiseksi. Nyt alkaa olla toinen ääni kellossa. Töissä on yksi harmillinen asia, jota ollaan kyllä selvittämässä parhaillaan, mutta se lisää minulle ja lempityökaverilleni stressiä. Ja kuinkas me stressaammekaan? No VATSAlla tietysti!
Asiaa ei yhtään helpota ja ties monettako viikkoa töissä kiertävä vatsatauti jota jokainen sairastamaton pelkää. Sen lisäksi löytyy tavallista flunssaa, kuumetta, vesirokkoa, parvorokkoa ja märkärupea. Tervetuloa pöpöpesään, eli päiväkotiin töihin. 😀
Voin erityisen huonosti töissä puoleen päivään asti. Sitten useimmiten helpottaa. Kauhulla mietin olenko sairastunut vai sekoittaako pääni itse kropan.
Koitan selvitä oloni kanssa. Asiaa auttaa nyt tieto omasta stressin laukaisemasta paniikkihäiriöstä. Silti kurkkuun palannut pala ja pahoinvointi, sekä vatsakivut palauttavat pelon viime keväästä ja kesästä. En tahdo sitä!
Paino ei ole laskenut, vaan itseasiassa viimeksi vaa’alla käydessäni oli lukema hiukan noussut. Joten yritän selvitä ilman terapeutilla käyntiä ja keskittyä rentoutumiseen ja luottaa pärjääväni lääkkeen avulla erossa pahimmista paniikkikohtauksista. Toistaiseksi en ole kertaakaan karannut vielä töistä. (Koputan puuta.)
P.S. Ystäväni sai juuri tietää kesällä syntyvien kaksosten sukupuolet. Hurjan jännää! Samalla piti tirauttaa tänään myös pieni itku menetetyn pienemme takia. Yritän vain luottaa siihen, että vielä mekin saamme toisen pienen parin pikkuisia jalkoja tepsuttamaan kotiimme. <3
Voimaa antaa tytär, joka hyppää kaulaan ja sanoo ”rakastan äitiä”! <3 :*
