Tämä kirjoitus sai minut avautumaan jo aikaisemmin facebookissa. Alla lainaus jutusta:

”En ole XL-kokoinen mies ja ennen kaikkea naiseni ei todellakaan ole kokoa XL. Tämä p*aska on syy siihen, että maailmassa on jo 8-vuotiaita tyttöjä, jotka kärsivät syömishäiriöistä. Tämä on syy sille, että miehet huutelevat naisille törkeyksiä, kuten: Senkin lihava huora, vaikka kyseessä on tavallinen muodokas nainen.”

Mielestäni vaatekoot ovat vuosien aikana muuttuneet. Se joka joskus osti S-koon vaatteita, joutunee ostamaan M-kokoa, vaikkei vartalo olisikaan muuttunut. 

Muistan, kun rakas ystäväni joskus tokaisi jättäneensä housujen oston väliin siinä kohtaa kun kaivettiin koon 40 housuja. Hän, salilla käyvä normaalikokoinen nainen omistikin yhtäkkiä koon 40-42 alaosan. Mielenkiintoista!

Itse tuskailin raskausaikana, suunnilleen puolessa välissä, etten edes äitiysvaatteista meinannut löytää sopivia housuja. Olihan vatsani iso, mutta en minä nyt niin valtava ollut! Ja onko se joku juttu, että pienellä ihmisellä vatsa ei kasva niin isoksi? Päinvastoin! Minulla, lyhyellä naisella vatsa on näkynyt heti. Ja en tarvitse metritolkulla lahkeita vaan vatsani ympärille kangasta!

Lisäpontta tähän kirjoitukseen sain Raissin kirjoittamasta jutusta. 

Itse olen (normaali tilassa) 157cm ja 50kg. Käytän pääasiassa S-kokoisia vaatteita. Löytynee kaapista myös XS:ää. Olen mielestäni sopusuhtainen, pienikokoinen nainen. Ja silti joskus sovittaessa S ei meinaa mennä päälle, mutta hihaa tai lahjetta on 170 senttiselle varrelle varattu. Olenko siis pulska pätkä? En usko! 

Ostin pari viikkoa sitten mekon. Napsin kuvia pukukopissa ja lähetin miehelleni. Ostin tämän samaisen mekon mustana. Koska siinä ei sitten näy pömppö ja kaikki makkarat (joita peilistä mielestäni näin.) Mieheni ei nähnyt asiaa samoin. Sanoi mekon vain olevan myötäilevä, mutta ei makkaroita. Nyt kun katson kuvaa, mietin että haen kuvan valkoisen mekon, jos sellainen vielä tulee vastaa. Koska siis sehän näyttää hyvältä! Pitäisi uskoa miestä!

Mieheni sanoi sunnuntaina kun mustan versioni puin päälleni, että livenä kuulemma mekko on vielä parempi päälläni kuin kuvissa. Taidan ajaa huomenna jo kauppaan hakemaan valkoisen!

Eli siis oikeasti se miten näemme itsemme, eroaa todella paljon siitä kuinka toiset näkevät meidät. Mielestäni vatsani pömpötti, mietin mitä sitten kun juhlissa on syönyt kunnon aterian, apua! Nyt kun katson kuvaa näen hoikan kahden lapsen äidin jonka vatsa on täysin normaali. En minä ystävieni vatsojakaan katso, miksi omaani suurennuslasilla. Minulla ei ole sixpackia. Treenaaminen ei ole koskaan kiinnostanut minua. Olen aina ollut luonnostaan hoikka. Rakastanut tanssilajeja. Ja nyt kun oikein mietin, ei kukaan IKINÄ ole sanonut minulle, että voi kunpa minulla olisi näkyvät vatsalihakset tai isommat tissit. Ja vihdoin osaan yllä olevaa kuvaa katsoessani ajatella, että voisihan sitä olla vaikka mitä, mutta suoraan sanottuna näytän aika helkkarin hyvältä! Ja samoin pitäisi sinunkin, joka luet tätä, ajatella.

Muokattu: siis joskus S koko ei meinaa mennä päälle (olin kirjottanut XS).