Pilkahduksia.
Aurinko paistaa, on kevyempi olo. Ulos lähtiessä peiliin vilkaistessa tunnen tyytyväisyyttä omaan ulkonäkööni. Sitä saattaisi kelvata muillekkin kuin omalle ukolle!
Sitten iskee paniikkikohtaus kaupassa ilman syytä ja sitä toteaa että saa olla onnellinen kun kelpaa yhtään kenellekkään.
15 kiloa kevyempi vuoden takaiseen verrattuna. Vihdoin olo on taas kotoisa omassa kropassa. Jopa kaksi lisäkiloa ovat tervetulleita. Samaa ei voi jokainen nainen sanoa! Ihan kelpo peppu, hyvät tissit, vaikkakaan eivät täytä C-kuppia. Jostain on luovuttava kun paino putoaa normaalilukemiin. Itselläni se on ”isommat” rinnat. Mutta pääasia on, että rinnat yhä löytyy! Ne ei roiku yhtään eivätkä ole muutenkaan raskauksista ja imetyksistä menneet miksikään! Vatsankin kehtaa taas näyttää bikineissä! Vähän lisää lihasta ja kiinteytystä ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta ei ole mikän pakko. Kelpo kroppa ihan tälleenkin!
Kunnes joku ihminen tekee jälleen jotain idioottimaista ja saa itsetuntoni häviämään totaalisesti ja päädyn miettimään miksi niin moni asia on itsessä pielessä.
Niistä hyvänolon pilkahduksista täytyy olla onnellinen. Vaikka ne vielä murskaantuvatkin, niin niitä sentään on!
Ja kaikesta huolimatta yritän muistaa, että minä olen helvetti vieköön alle 30-vuotias, vartaloltani hoikka ja sopusuhtainen, sekä lisäksi vieläpä sievillä kasvoilla varusteltu kahden lapsen äiti. Se on aika hyvin se!
Ja kesää kohti mennään. Pisamien ilmestyminen ja Converset on siitä varma merkki!
