Otsikossa olevaa lausetta mietin viime yönä, kun valvoin 2.10-3.15 välisen ajan pahoinvoinnin takia. Nyt kyseessä ei tuntunut olevan närästys, vaan vanhan kaltainen oksetus. Kuikuilin keittiössä takametsää, kunnes olo helpotti sen verran että uskalsin edestakaisin töpsöttelyn sijasta istahtaa. Sitten siirryin sohvalle istuksimaan (sängyssä huono olo paheni) ja katselin kuinka hiljalleen aloin erottaa pellot ja naapuritalot paremmin. Kun olo helpotti riittävästi, uskaltauduin sänkyyn ja olinkin nukahtanut melko pian.

Tänään olo on ollut yhä inhoittava, ja mietin nyt vaan, yhdistänkö huonovointisimmat jaksot naistenvaivoihin. Menkkojen aikoihin olo on tuntunut olevan kammottavin. Pelottaa toistuuko ensi yönä samanmoinen pahoinvointi taas. Palataanko parin viikon tauon jälkeen taas yövalvomisiin. En halua! Olen nauttinut rakkaiden kanssa nukkumisesta ja siitä, että olen pärjännyt ilman päikkäreitä. Tänään en pärjännyt, vaan kaivauduin sänkyymme tyttäremme kanssa 1,5 tunniksi.
Olen sentään saanut syötyä. Mistä pitääkin pitää kiinni, jotta saisin painon nousemaan takaisin 50 kiloon.

Pitäkää peukkuja, että ensi yönä saisin taas nukuttua normaalisti!