Sain tuossa kerran kommenttia blogiini vierailijalta, ihan täytenä kettuiluna, tyyliin näin:

”Voi kuinka kiinnostava ja ajatuksia herättävä teksti.”

Poistin kommentin, koska minua ei vaan kiinnostanut. Myöhemmin ystäväni kanssa asiasta keskusteltuani, hän sanoi tekstini olleen hauska. Ja niin sen pitikin! Anteeksi, mutta minä kirjoitan itseäni ja ystäviäni varten. Olen toki iloinen saatuani parisenkymmentä seuraajaa tuntemattomista. Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa ajatuksia herättäviä, satoja kommentteja kerääviä juttuja. Aiheet tulevat omasta elämästäni tai asioista jotka kiinnostavat minua. 

Joten jatkossakin, jos asiani ei kiinnosta sinua tai ole älykkyysosamäärällesi riittävän kehittävää luettavaa, ole hyvä ja lompsi muualle. Minä kirjoitan tekstini jatkossakin niin, että ystäväni saavat kuulla kuulumisiamme ja tapahtumiamme paremmin kuin facebookin lyhyistä postauksista ja yhdessä voimme naureskella jutuille. En yksinkertaisesti kykene kirjoittamaan blogia, josta jokainen tulisi tykkäämään, ja kaikki asiat kaikkia kiinnostaisi! Eikä minun tarvitsekaan! Enpä tiedä kykeneekö kukaan toinenkaan kirjoittaja, tekemään joka jutustaan sellaista, että saisi vain positiivisia kommentteja, eikä kukaan ajattelisi yhdestäkään tekstistä negatiivisesti. Mutta blogin kirjoittajalla onkin vapaus kirjoittaa ihan mistä tykkää. Joten jatkakaa omalla linjallanne muutkin, minäkin yritän. 🙂

Kiitos ja kumarrus ihanille seuraajilleni, niin teille käyttäjille, kuin teille ”salalukijoillekin”! <3

Toivottavasti pysytte matkassa jatkossakin! Pus!

Kääk! Siinä se odotti kotioven avattuani, ensimmäinen hämähäkki! Se oli sen verran fiksu tapaus, että tajusi siirtyä ulkopuolelle, eteisen sijaan. Hetken toivoin sen liiskaantuvan oven ja jalkalistan väliin, mutta se oli viekas pirulainen ja mahtu väliin. Tärkeintä on, että kyseinen häkkinen on ulkona!

Kun pääsimme tyttäreni kanssa yläkertaa, bongasin heti rappusten yläpäässä seinän vieressä olevan hämähäkin. Se taisi olla muotonsa puolesta niitä hyppyhämähäkkejä, sellasen työkaverini pyydysti syksyllä autostani. Järkyttävän isoja kahdeksanjalkaisia, näin hämyrikammoisen mielestä. 

Sain kasattua itseni, passitin tyttären keittiöön ja otin lehden lehtiroskiksesta. Heitin sen hämähäkin päälle ja talloin muutaman kerran lehteä. Toivon hämyrin liiskaantuneen. En tarkistanut vaan ilmotin miehelle kuvan kera, mikä häntä odottaa kotiin tullessa. 

Voisin syyttää tästä ystävääni, jonka kanssa juttelimme juuri, että hän odottaa kirjotusta, siitä kuinka häkkinen tulee sisälle käymään. 😀 Ystäväni sai hyvät naurut kun lähetin kuvan hämähäkistä hänelle. Pakkohan se oli ikuistaa ennen liiskaamista!

Ensi kerralla kirjotan varmaan häkkisestä, joka istuu kanssani autossa. Ottaisin mielummin sen Mika Häkkisen siihen pelkääjän paikalle, kiitos!