Pohdiskelin tässä päivänä eräänä minun ja mieheni suhteen alkuaikoja. Yhtä ollaan pidetty nyt 6,5 vuotta ja onhan suhde väkisinkin muuttunut sinä aikana. Se ei kuitenkaan ole huono juttu, vaan päinvastoin!

• Alkuaikoina mies teki vielä yötöitä ja kaivautui peiton alle viereeni vasta aamuyöllä. Minä laitoin kellon soimaan vähän ennen miehen tuloa ja kävin pesemässä hampaat, koska eihän sitä nyt halunnut olla aamuhönkäilevä tyttöystävä. Voin kertoa, että tätä nykyä en tasan pese hampaitani keskellä yötä ja aamusuukon voi antaa hampaita pesemättä! 
• Vessassa oli parasta käydä isolla asialla kun oli pesukone päällä. Koska eihän tytöt käy kakalla. Ja vessassa ylipäätään käytiin yksin, ja ovi laitettiin lukkoon. No, ovea ei ole lukittu vuosiin ja lapsiperheessä ovi saattaa olla jopa sepposen selällään. Ja paskalla käydään tasan just sillon kun on tarve. 
• Anoppilaan mentiin edustavana ja jännittyneenä. Nykyään voi mennä tukka pystyssä ja puklua rinnuksilla. Sohvalla voi myös ottaa torkut! 
• Keskusteltiin kihloihin ja naimisiin menemisestä ”sitten kun on oltu kymmenen vuotta yhdessä”. Mies kosi 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, naimisiin mentiin muutamaa kuukautta myöhemmin ja sekin tehtiin salaa. 
• Haaveiltiin lasten ”hankinnasta”. Nyt puhutaan iltaisin silmät ristissä, että oliko se sittenkään järkevää. 😀 

Ollaan me vuosien saatossa monet tempauksillamme yllätetty, mutta tälläsiä me ollaan ja näin meillä on hyvä. <3