Raapustin naapureille terveiset ihan vaan syksyä piristämään! Olen sitä mieltä, että tähän aikaan vuodesta pitäisi käyttäytyä ihan päinvastoin kuin tupataan käyttäytymään. Toki sohvalle käpertyminen kirjan kanssa, villasukat ja lämmin takka tekevät hyvää, mutta tarkoitan sitä miten kaikki väki katoaa pihoilta ja ketään ei näe enää missään ennen kevään lämpöä! Täällä maalla on muutenkin niin yksikseen, ja syksyllä tilanne vaan pahenee! 

Olen haaveillut kaupunkiin paluusta. Asumisesta äidin lähellä, tai appivanhempien vieressä. Miten ihanaa olisi, kun taas voisi illalla kävellä hörppimään iltateetä sukulaisten luo! Kun voisi ekstemporeen saada vieraita, kun on oltu lähellä. 

Tällä hetkellä joku on ehkä kerran vuodesta  liikenteessä niin, että poikkeaa meille ilman suunnittelua. Ja me saatamme ehkä poiketa käymään mökillä illalla hetken mielijohteesta, vaikkei siellä ketään olekkaan, mutta kun se on lähellä.

Kaupassa löpisen kelle vaan, koska… Noh muuten puhun vaan lasten ja miehen kanssa!

Haluaisiko joku nämä kaksi suloista tekstiilikaksosta: palleropulleron (esikoisemme lempinimi pikkusiskolleen) ja härpättäjän (4v. vauhtineiti) vanhempineen naapuriinsa vanhaan, puiseen taloyhtiöön, joka on täynnä vanhoja akkoja jotka tahtoo löpistä päivät pitkät ja tuppautuvat seurankipeän äidin riesaksi aamupäivällä!