Meidän Tiidu täytti elokuussa 4 vuotta. Neuvolassa kaikista tehtävistä tuli täydet pisteet ja tutun neuvolatädin kanssa tehtäviä jäi tekemään iloinen tyttö. Painoa meidän nelivuotiaalla on nyt n. 18kg ja pituutta löytyy 106 senttiä. 

Pikku Aiduskan 5kk neuvola oli myös viime kuussa ja hän menee aivan isosiskonsa jalanjäljissä kasvun suhteen. Pituuskäyrällä mennään +1, vaikka minun pituuteni laskiessa keskiarvoa, voisi neiti kasvaa huoletta -1 käyrän mukaan. Eli kumpikin tyttö tulee isäänsä! Pituutta pienemmälle on kertynyt tähän mennessä 66,5cm ja painoa 8310g.

Isompi neiti on edelleen energinen touhupakkaus, joka rakastaa puistossa käyntiä, ystävien kanss leikkimistä niin kerhossa, kuin sen ulkopuolellakin, mutta viihtyy myös omasssa huoneessaan yksinään leikkien. Piirtäminen ja värittäminen ovat suosittuja juttuja nyt, eikä papereita ja kyniä tällä hetkellä edes keittiönpöydän nurkasta siivota turhaan laatikkoon. 

Pienempi ei vielä kunnolla ryömi tai konttaa, mutta ei silti oikeastaan enää koskaan löydy samasta kohdasta, kuin mihin hänet on hetkeä aikaissemmin laskettu. Peruuttaminen onnistuu hyvin, samoin kieriminen ja hidas eteneminen sivulle ja eteenpäin. Eli tuskin menee kauaa, kun keksii miten pääsee tuhatta ja sataa eteenpäin!

Yöt menee edelleen samaa rataa. Kumpikin tyttö nukahtaa useimmiten meidän sänkyymme. Hyväksi nukutuskirjaksi olen huomannut Tove Janssonin Muumilakson-tarinat. Sellaista tekstiä jota on kiva itse lukea, mutta on lapsen korviin nopeasti nukuttavaa! Sängystämme nostamme miehen kanssa lapset omiin sänkyihinsä ja useimmiten jo saamme nukkua ihan rauhassa koko yön. Kerran parissa kolmessa viikossa pikkanen syö kerran yössä, yleensä herätessään riittää uudelleen nukahtamiseen vain kun laitan tutin suuhun. Esikoinen saattaa aamuyöllä välillä tepsuttaa sänkyymme, mikä on etenkin arkisin ihan ok, kun mies on jo lähtenyt töihin ja sängyssä on hyvin tilaa. Pinnasänky on yhä oman sänkymme vieressä, sänkyymme kiinni vedettynä. Joulun aikoihin mahdollisesti tytöt saavat siirtyä uuteen huoneeseensa yhdessä nukkumaan. Siitä tulossa sittemmin remonttipostausta!

Siskokset ovat edelleen ihan innoissaan toisistaan. Isompi saattaa raahata lelunsa pienemmän lähelle, ja kun vielä ei pienempi liiku kunnolla, voin jättää heidät hetkeksi keskenään jopa isomman huoneeseen. Toinen viihtyy leikeissään ja toinen katselee onnellisena! Isosiskon ei tarvitse kuin ilmestyä viereen, niin jo on hymyssä suu, eikä mikään ole yhtä hauskaa kuin istua siskon kanssa kylpyammeessa, tai nauraa höröttää koko suihkuhetki isosiskon tempuille! 

Uutena keksintönä meillä on alettu ihan tosissaan karjumaan ja ärjymään. Sillä saa hyvin vanhempien huomion ja kun kysytään mikä on hätänä, saa vastaukseksi leveän hymyn, että ”hätänä, ei niin mikään ole hätänä, mutta sainpas sinut siihen.” Lisäksi varpaat ja jalat ovat mitä kivoin keksintö, etenkin omat, mutta muidenkin käy! Eräänä iltana pieni nukahti omaa jalkaansa unileluna pitäen. Tarvittaessa varpailla voi myös korvata kätevästi tutin. 

Kaikki siis hyvin ja meillä kehitytään normaalissa tahdissa kummankin lapsen osalta! 🙂

Tuleepa padilla kauhee kasa kirjoitusvirheitä. Korjaillaan. 😀