Maahanmuuttajat/pakolaiset.

En tahdo kommenttikenttään ilkeää keskustelua. Piste. 

 

Aihe on vaikea ja raapaisen vaan pinnallisesti nyt asiaa. Olen itsekseni tässä vain pohdiskellut asiaa erilaisista kulmista. 

 

Ne vie meidän rahat ja työt, sekä raiskaa naiset! On totta, että kotimaassamme olisi paljon tärkeitä kohtia joihin pakolaisiin menevät rahat voitaisiin käyttää. Tosin sitä rahaa voitaisiin nyhtää pois älyttömiä tienaavilta päättäjiltä/johtajiltakin… Ja työt meiltä vie jatkuvat yt:t ja se, että palkkaus on niin surkeaa ja verotus älytöntä! Tavallisilla ihmisillä ei ole varaa käydä missään, jotenka raha ei liiku ja mm. pienet yritykset eivät pärjää! Ja mitä rikollisuuteen ja raiskauksiin tulee, niin niitä tekee suomalaisetkin. Rangaistusten tulisi olla suomalaisilla raiskauksesta ja väkivallasta kovemmat, ja maahanmuuttajan voisi karkoittaa rikoksista sinne mistä tulikin. 

Suomi kuuluu suomalaisille. No joo olisihan se hienoa, että jokainen voisi elää synnyinmaassaan. Joissain maissa se vaan ei onnistu ilman, että saat pelätä kotonasikin henkesi puolesta. Vanhemmat lähettävät lapsiaan turvaan, vanhemmat riskeeraavat henkensä saadakseen surkealla lautalla perheensä meren yli turvaan! 

Maailma ei ole mustavalkoinen. Pakolaisia ja maahanmuuttajia on erilaisia. Ihmisiähän hekin ovat. Olen opiskeluaikoinani tutustunut muutamaan hyvinkin. Koulussa oli paljon ulkomaalaisia opiskelemassa suomen kieltä. Yksi poika oli aikoinaan minusta kiinnostunut, mutta kun tein selväksi ihastuksen olevan yksipuolista, ei asiassa ollut mitään ongelmia. Toinen kaveri halusi kovin oppia kielemme ja selitti miten hullu kieli meillä on. Pöydässä, pöydällä, pöytään, jne! Opiskeluiden ohella tämä kaveri oli Nokialla töissä. Jotain liukuhihnahommaa, mutta töitä oli tehtävä, se oli hänen mielipiteensä. Kun hän parin vuoden jälkeen sai pikkuveljensä kotiin, tänne Suomeen, samaan kaupunkiin, voi sitä riemua! Kun tiesi toisenkin olevan vihdoin varmasti turvassa! Ja kuinka suloinen tapaus oli ujo englantia ja ranskaa äidinkielinään puhunut, hiljalleen suomea opetteleva nuori miehenalku, joka oli päässyt isoveljensä luo. 

Olen törmännyt myös niihin saamattomiin ulkomaalaisiin nuoriin, ja varmasti löytyy paljonkin meidän verorahoilla eläviä. KAIKKI eivät kuitenkaan ole samanlaisia edelleenkään. Jotain pitäisi keksiä, jotta saataisiin ”hällä väliä” asenne kitkettyä sekä maahanmuuttajista, että ihan meidän suomalaistenkin keskuudesta! Ongelma tuskin kuitenkaan ratkeaa nakkikiskalla eriväristä turpaan vetämällä…

Sen sijaan, että toiset joutuvat pakenemaan kotimaistaan ihmisten keskelle, jotka eivät heitä halua, olisi tietysti mahtavaa saada heidän kotimaistaan elinkelpoisia. Se kuitenkin tuntuu ihan missi-kilpailijan ”maailman rauhaa” toiveelta, joka ei noin vain toteudu.

 

En tiedä mitä tällä postauksella haen. Ehkä sitä vuosia Punaisen Ristin ympyröissä pyörimisen päähän painautunutta lausetta: kaikki erilaisia, kaikki saman arvosia. Ei se mene niin, että ”kaikki neekerit saisi tappaa”. Ihonväri ei tee kenestäkään oikeutettua päättämään kuka saa elää ja kuka ei. Tai että ihonväri tekisi ihmisestä vähemmän arvokkaamman. Ihmisen kuoresta viis, meillä kaikilla on tunteet! Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään! 

 

Bongasin tänään tälläisen feissarimokista:

 

image.jpg

 

Ei se tänne tulokaan ja sopeutuminen niin helppoa ole!

puheenaiheet uutiset-ja-yhteiskunta

Keneltä se on pois?

”Kauheeta, se hankki lapset jo nyt! Sen elämä on mennyttä!”

”Eikö olisi jo aika hankkia lapsia? Ei niitä sitten vanhempana enää noin vaan hankita.”

”Oi ilman lapsia ei elämässä ole sisältöä!”

 

Itse halusin lapset nuorina. Jo vuosia sitten haaveilin olevani äiti viimeistään 26-vuotiaana. Jotkut ajattelevat, että heitin nuoruuteni hukkaan. Itse en tätä ymmärrä. Minä en viihdy baareissa, käytän todella vähän alkoholia, en ole koskaan matkustellut kaukomailla, minä en menetä mielestäni mitään ihmeellistä. Sen sijaan minulla on kaksi itselleni kallisarvoista ja rakasta lasta. Siinä jo on kaksi suurta elämäni ilolla täyttävää asiaa. Kun mieheni kanssa saamme vaikka pari ”vapaapäivää” lasten ollessa isovanhemmilla, olemme suunnanneet joskus Helsinkiin hotelliin, joskus elokuviin tai artistin keikalle, mutta useimmiten vietämme tuon ajan kotona saunoen ja leffoja katsellen. Emme lähde rellestämään tai bilettämään. Se ei ole meidän juttumme. Ja mitä matkustamiseen tulee, sen voi tehdä myös lasten kanssa, vaikka se toki eroaa pariskunta- tai sinkkureissuista, mutta emmehän me moisia ennenkään harrastaneet. Kun minä täytän 40 vuotta, tyttömme ovat 18- ja 14-vuotiaat! Siinähän on hyvä sauma villiintyä miehen kanssa ja halutessaan tehdä sitten niitä  asioita, joita joidenkin mielestä olisi pitänyt tehdä menetetyn nuoruutemme aikana!

 

Joku toinen taasen haluaa lapset ehkä vasta kun on ensin matkustellut, opiskellut itselleen unelma-ammatin ja saanut vakituisen työpaikan. Nykyään on ihan normaalia olla 35-vuotias ensisynnyttäjä! Joten miksi pitäisi hankkia lapset 20-vuotiaana, jos se ei sillä hetkellä tunnu omaan elämään sopivalta? Jos on vielä asioita, joista haluaa nauttia ilman lapsia.

 

Ja entäs ne, jotka eivät halua lapsia ollenkaan? AI KAMALA! Minäpä kysyn, että miksi toisen pitäisi perustaa iso perhe, jos se ei itsestä tunnu hyvältä. Mikäli toisten lapset ovat kivoja, mutta ei todellakaan haluaisi hoitaa moista 24/7, miksi niin pitäisi tehdä? Ei ainakaan niiden toisten takia, jotka sitten pientä haluaisivat hoivata kerran kaksi vuodessa! Hankkikoot he omia lapsia tai koiranpennun! 

 

Mielestäni aikuinen ihminen saa päättää käyttääkö aikansa yksin, pariskuntana, perheenä, vai kissalauman keskellä! Matkustaako Malesiaan, Indonesiaan ja Afrikkaan. Päättää itse haluaako kissojen sijasta koiria. Päättää riittääkö perheessä yksi lapsi, vai onko oma luku sittenkin kolme!

 

Keneltä se on pois, että olemme erilaisia. Eikös se ole rikkaus?

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe syvallista