Nukkumisjärjestelyt.
Vastasyntyneen kanssa on ollut kummallakin kerralla sama juttu. Vauva on ollut meidän sängyssämme. Pienen kanssa se on mielestäni helpointa, sitä havahtuu helpommin pienen liikkeisiin ja heräilyyn.
Nyt kun Aiduska on 3,5kk vanha, olemme siirtäneet hänet omaan sänkyynsä. Ihan kuten tehtiin isosiskonsakin kanssa aikoinaan. Pieni nukahtaa iltaisin joko syliin tai sänkyymme, josta hänet siirretään omaan sänkyynsä. Siirrän pinnasängyn kiinni sänkyymme yöksi ja herään edelleen helposti pieniinkin merkkeihin pian koittavasta ruoka-ajasta. Yösyötön jälkeen pieni useimmiten palaa omaan sänkyynsä nukkumaan, paitsi jos on sen verran hereillä, että hänet on helpoin napata kainaloon rauhoittumaan. Näin käy silloin kun tyttö on nukkunut 22-7 välisen ajan ja tahdon vielä nukkua. Kainaloon tyttö nukahtaa ilman ongelmia ja voi nukkua helpostikin vielä pari tuntia.
Mitä tulee esikoisen nukkumiseen, niin hänkin saa nukahtaa meidän sänkyymme iltaisin. Kannamme hänet sitten omaan sänkyynsä. Joskus, kuten viime yönä, herään pienten jalkojen tepsutukseen ja sänkyymme mönkii pieni unipallero.
Veikkaan Tiidun siirtyvän omaan sänkyyn nukahtamiseen, kun tytöt siirtyvät omaan yhteiseen makuuhuoneeseensa. Ajattelin rempata sen kuntoon syksyllä. Tiidulta jäi yömaito täysin pois 6kk iässä ja haaveilen samasta Aidusen kanssa. Sitten hänetkin voi siirtää pois meidän makkarista nukkumaan siskonsa kanssa. 🙂
