Tissi, tissi, tissi!

”NO NYT ON AVARA KAULA-AUKKO!” 

”NYT SILIKONIEN JÄLKEEN VOIN OTATTAA ALASTONKUVAT!”

”VAU MIKÄ KAUNOTAR, POVIPOMMI VIETTELEVISSÄ KUVISSA.”

 

Olen niiiiiin kyllästynyt tisseihin! Kaupat myyvät puseroita jotka hädintuskin peittävät nännit, kun kaula-aukko on revitty ”muodikkaasti” avoimeksi. Kivoja paitoja niille iso tissisille. Hyvä, että saadaan tissit vielä enemmän esille, kun Iltapäivälehdet ei niitä meille vielä tarpeeksi tungekkaan. Loistava kirjoittaja, Roope Lipasti kirjoitti aiheesta jo 2012 täällä.

Kauneuskilpailut yritettiin pitää luomuina, ei onnistunut kun suurimmalla osalla oli jo silarit ja botoxit laitettuna, eikä ilman enää pärjääkkään kilpailuissa! Missikilpailuiden luonnonkauniit naiset ovat mennyttä, kaikissa kilpailuissa alkaa näkyä leikeltyjä ja broilerin näköiseksi treenattuja tekotukalla, tekorusketuksella, tekokynsillä ja tekoripsillä varusteltuja ämmiä. Mitä kaunista siinä enää on?

Isotissiset, silikoninsa Virosta hakeneet keräävät instassa kommentteja ”vitsit miten olet kaunis”. Eikä ole. Naama saattaa olla ku norsun v*ttu, mut sillä on isot tissit pääosassa kuvassaan! Sen takia sitten sanotaan kauniiksi? EI EI EI! Kauneus ja kuppikoko ovat kaksi eri asiaa!

Ennen maailmassa kauniiksi ihmisen teki ihana luonne. Tahdon sen ajan takaisin! En iltapäivälehtien turhaa uutisointia millon kenenkin tisseistä tai alastonkuvista. 

 

Olen teininä saanut kuulla pienirintaisuudestani. Kumma kyllä se ei minusta kiinnostuneita miehiä ole koskaan haitannut! Hyvin niistä silti saa kiinni ja katsos kun niiden lisäksi minulla on varsin sievät kasvot ja AIVOTKIN! Nuoret tytöt, kunnolliselle miehelle niillä on tissejä enemmän väliä! 

 

Parhaimmat tissejä koskevat nettikommentit ovat olleet ehdottomasti:

”Miksi tisseistä vohkataan. Ne on läskiä!” (Nainen)

”Onhan isot tissit kertapanolla ehkä kivat, mut ei sitä kauheita palloja vaimolle halua.” (Mies)

”Isot tissit on pelottavat. Niiden alle voi tukehtua.” (Mies)

 

Kropat on erilaisia. Ne pystyvät eri asioihin. Isoista rinnoista voi olla iloa, mutta niin pienistäkin. En voi vaikuttaa rintojeni kokoon, sillä muovia en vartalooni halua. Minun on riitettävä näin. Itselleni, ja muille.

Minä olen jo kyllästynyt tissiuutisointiin, mutta entäs sitten herkemmät.

Nuoret tytöt kehityksen kynnyksellä. Amerikassa silikonit saa jo 16-vuotislahjaksi. Hah, minä A-kuppeineni sen ikäisenä en veitsen alle olisi suostunut. B-kuppini on nyt minun kokoiselle varmaan varsin hyvä. Sain ne kun kasvoin naiseksi ja rasvaa tuli niihin naisellisiin kohtiin. Ja nykyään B on kai ihan mitätön kuppikoko, mutta se on NORMAALI. 

Tai mites sitten ne, jotka esim. rintasyövän takia menettävät rintansa. Sitä on onnellinen hengissä selviämisestä, mutta tässä tissikeskeisessä maailmassa sopeutuminen voi olla vaikeaa. Korjausleikkauksia tehdään, ja mielestäni kauneuskirurgia onkin paikallaan jos sairauden, kehityshäiriön tai onnettumuuden takia kasvoille tai vartalolle jotain pitää/haluaa tehdä. Mutta miksi valmiiksi hyvistä, luonnollisista vartaloista pitää muokata luonnottomia? Miksei erilaisuus ja elämä saa näkyä meissä? Ennen sai!

 

IMG_20160923_193126.jpg

Lokakuussa päädyin kuvaamaan ”pienet” rintani Roosanauhan kanssa! Ihan hyviltä näyttävät, ilman silikonia, ilman avonaista kaula-aukkoa!

 

Luonnostaan näyttävät rinnat ovat eri asia! En hauku tässä luonnostaan kunnon rintavakoa omistavia, ellei sitten ole tapana tunkea niitä tiskille liian avonaisesta kaula-aukosta. Kyllä ne tissit muutenkin varmasti huomataan! Ja toisaalta, luonnostaan isot rinnat omistavat naiset haaveilevat eri syistä pienennysleikkauksista, tai kohotusleikkauksista. Silikoniin hankkineet ehkä haluavat omistaan lopulta eroon, ja osa toivoo komplikaatioiden takia ettei ikinä olisi veitsen alle mennytkään.

Lisäys: Ja jos itsesi takia muokkaat itseäsi suuntaan tai toiseen, tai olet vartaloltasi luonnostaan jo mielestäsi täydellinen, älä soita Iltalehdelle. Nauti itsestäsi, älä ole tyrkky!

Kauneus Oma elämä Meikki Uutiset ja yhteiskunta

Perhekeskeinen.

Tein jossakin välissä testin Kodin kuvalehden sivuilla, se osui ja upposi!

 

20161107_125641.png

 

Olen aina ollut perhekeskeinen. Minä huolehdin omistani, pysyn heidän puolellaan ja viis veisaan jos loukkaan jotakuta, mikäli kyseessä on minun omani, minun rakkaani puolustaminen. Perhe on kaikki kaikessa. 

Eräs vanhempi herrasmies oli tuossa taannoin hiukan huolestunut. Sanoi, ettei ole mikään neuvomaan, mutta kun niin nuorena olen lapset hankkinut ja naimisiinkin mennyt niin, ettei sitten vaan myöhemmin kaduta. 

No tuota. 

Halusin lapset nuorena.

Elämänkokemusta ja -näkemystä 40-vuotiaalla esikoistaan odottavalla on toki enemmän, ja sitä on jo kasvanut aikuiseksi. Silti en usko sellaisen olevan parempi äiti kuin minun ollessani esikoista odottaessani 21! Olen kasvanut tässä samalla. Ja toki olen joskus miettinyt, ettei olisi haitannut ehkä olla vähän vanhempi, muttei haitannut olla juuri sen ikäinen kun olin.

Teininä toivoin saavani esikoiseni viimeistään 26-vuotiaana. Ehdin saada molemmat lapsemme siihen mennessä. Kiitos siitä, nimittäin jos kroppa tuntui olevan kovilla jo kuopusta odottaessa nyt parikymppisenä, mitä se olisi ollut 10 vuoden päästä! 

En koskaan harrastanut irtosuhteita, vaan etsin aina kumppania jonka kanssa olisi kaikin puolin hyvä. Kumppania tulevaisuudessa perheen perustamiseen. En juossut baareissa, vaan vietin vapaan aikani ystävieni kanssa. Matkustelin harvoin, ja nautin koti-illoista, siitä tavallisesta arjesta kivojen, pienten ilonlähteiden kanssa. 

Löysin 20-vuotiaana kumppanin, josta tuntui yhtä luonnolliselta perustaa perhe, ja mennä naimisiin, ennenkuin olimme seurustelleet edes kahta vuotta. Remontoimme miehen kaksiosta ensimmäisen kotimme yhdessä ja sen käytyä pieneksi hankimme isomman kodin, jossa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Yhä käymme konserteissa, juhlissa jne. mutta kumpikaan meistä ei kaipaa baarissa roikkumista. Matkustelu onnistuu lastenkin kanssa. Ja kaiken lisäksi olemme alle 50v. kun molemmat tyttömme ovat täysikäisiä. Mehän jaksetaan sitten vaikka mitä!

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe