Lapsuusmuistoja.
Pahinta Nannaa-blogin Nannannaa haastoi minut kertomaan varhaisimman lapsuusmuistoni. Varhaisinta nyt en oikeastaan osaa sanoa varmuudella, mutta ajattelin kertoa ne joita muistelen lämmöllä.
Kesät uimarannoilla:
Äiti, minä, mamu ja pappa, eväät ja viltti. Sitten suunnaksi joko Kesäranta tai vastapäätä oleva Porhonkallio. Lämmintä vettä, ja kummassakin sekä leikkipaikat, että kioskit, joista sai aina jätskiä! Muistan myös, että Porhonkalliolla oli joskus poniratsastusta ja yksi poni oli karannut. Lopulta se saatiin kiinni!
Viikonloput isoisän ravintoloilla:
Äidin isä, toinen pappani, on jo vuosia ollut eläkkeellä, mutta hän on aikoinaan ollut monessa ravintolassa töissä ja omistanutkin jokusen. Itse muistan niistä vain kaksi, mutta kummassakin vietin lapsena aikaa. Ensimmäinen oli muistaakseni Perniössä. Otimme perjantaisin bussin isoisälle ja hänen vaimolleen T:lle. Ravintolassa oli kaksi puolta. Yhdestä ovesta sisään: vasemmalta löytyi ruokaravintola, jonka yhden pöydän ääressä muistan leikkineeni papan Ärrältä ostamalla lelulla. Ja oikealla: baari, jossa juttelin mukavien vanhempien setien ja tätien kanssa, kuuntelin musiikkia jukeboksista, sekä ihmettelin erään miehen arvoitusta: ”kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti”. 😀
Sain hakea myös hanapyssystä limsaa. Enää en muista mistä numerosta sai colaa tai fantaa, mutta silloin kyllä muistin ja sekoitusta oli kiva tehdä!
Muistan myös istuneeni keittiössä työtasolla ihanan mieskokin kanssa perunoita kuorien. Tuolloin sanoin myös lauseen joka tarjosi muille hyvät naurut ja tallentui kaikkien mieleen: ”Työtä, työtä ja työtä.”
Iltaisin äiti ja T työskentelivät baarin puolella ja minä vietin papan kanssa aikaa yläkerrassa olevassa asunnossa. Taisimme syödä pitsaa ja katsoa kymmeniä kertoja saman elokuvan, jonka juonen muistan, mutten nimeä. Äiti sanoi papan ottaneen päivisin päikkärit kun minä onnessani katsoin aina samaa elokuvaa, joka myös naapurin Ärrästä haettiin!
(Keijumetsä, kutistunut metsuri, puiden kaatoa ja yhdestä puusta vapautuu pahuus, se vangitaan ja loppu hyvin kaikki hyvin. MIKÄ LEFFA?!)
Yökyläilyt mammalassa:
Äidinäidin ja tämän miehen, toisen pappani luona yövyin lapsena monesti. Oli ihan parasta kun haettiin joko Heseltä ruokaa (lastenateria leluineen, jotka silloin oli oikeesti kivoja!) tai K-kaupasta valmiita broilerinkoipia. Telkkarista Uutisvuotoa ja uutisia. Nukkuminen mamun ja papan välissä. Mamun unissapuhuminen ja nauraminen papan kanssa: ”Minä en autoani myy, vaikka presidentti pyytäis!” Mamu ilmoitti eräänä yönä, eikä sillä itellään edes autoa ole! Onneksi pappa herätti kuulemaan tuon unohtumattoman lauseen.
Serkkujen kanssa vietetty aika:
Tästä sain kuulla yläasteella kettuilua ystäviltäni. En tiedä miksi, mutta samapa tuo. Olen serkkujeni kanssa läheinen. Kaksi heistä on esikoisemme kummejakin. Neiti E on minua vuoden nuorempi ja veljensä N on minua kolme vuotta vanhempi. Kasvoimme keskenämme. Viikonloppuisin ja kesäisin vietimme paljon aikaa yhdessä. Etenkin pieninä muksuina, kun äitini ollessa pikkusiskoni kanssa äitiyslomalla pakkasimme auton, pienen Micran täyteen tavaraa. Äitini on ollut ihme tapaus aina kaiken pakkaamisen kanssa! Hän mahdutti pieneen autonkopperoon kaksi lasta, mummon ja kaikkien tavarat lastenvaunuineen! Koulun loppumisesta aina elokuulle asuimme melkein täysin maalla tätini ja hänen miehensä luona. He saivat käytyä töissä kun äitini ja mummomme vahtivat meitä muksuja. Iso piha, joki johon pääsi aina halutessaan uimaan ja lämpimät kesäillat. Päiväkausia jatkuneet barbie-leikit ja serkun upea Playmobil kartano!
Sekä tietysti siihen päälle N-serkkuni kaverit, joihin oltiin E:n kanssa vuoroin pihkassa. Ja 15 vuotta tuon kaiken jälkeen menin ja nain serkkuni parhaan ystävän! 😀
