Pom pom pompottelua.
Kyllä pientä ihmistä tänään pompoteltiin parin sairaslomapäivän takia. Jösses!
Eilen illalla oli ensimmäistä kertaa niin huono olo, että edes lääke ei auttanut. Ilmoitin töihin ottavani levon kannalta ainakin torstain. Pomo ilmoitti haluavansa poissaoloista lääkärintodistuksen.
Aamulla soitin ensin terveyskeskukseen, joka on 10 minuutin ajomatkan päässä.
”Hei, minulla on ärtyneen suolen oireyhtymä ja tarvitsisin poissaolooni todistuksen töihin.”
”Mulla ei ole antaa kuin sairaanhoitajalle aikoja, kelpaisiko se pomolle? Mahtaisitkohan saada sen työterveydestä?”
”Varmasti, mutta kun se on Turussa asti.”
”Kait ne sen voi sulle soittamalla antaa.”
”No mä soitan ja kokeilen.”
”Joo, tee niin, mutta tarvittaessa soita takaisin niin kyllä me sulle sairaanhoitajalta lappu saadaan.”
Sitten soitto työterveyteen. Sama alkulitania. Ja lopulta:
”Joo mä annan sulle soittoajan.”
Puhelin soi parin tunnin päästä.
”Hei, teille oli soittoaika.”
”Joo, mulla on todettu ärtyneen suolen oireyhtymä, joka nyt taas ärtyi niin pahaksi, etten ole töissä loppuviikkona ja tarvitsisin lääkärintodistuksen.”
”Mutta enhän minä voi sitä sinulle kirjoittaa, kun en ole ikinä sinua nähnytkään.”
”Mutta kun ne aamulla sanoi, että saisin sen näin ja antoivat vaan soittoajan!”
Tähän väliin kunnon sairaskertomus ja tehdyt tutkimukset.
”No kaitpa minä sen voin sinulle kirjoittaa.”
”Kiitos, haen sen vastaanotosta myöhemmin.”
Puolentunnin kuluttua soi jälleen puhelin.
”Minä työterveydestä taas hei. Varmistin kollegalta, enkä minä kyllä voi kirjoittaa sairaslomaa sinulle.”
”Mutta kun aamulla minulle sanottiin sen onnistuvan! Siksi sain pelkän soittoajan. Aikaisemminkin olen saanut. Soitanko nyt uudelleen ajanvaraukseen ja koitan saada tälle päivälle uutta aikaa? Minä kun tarvitsen sen todistuksen jo tältä päivältä.”
”Olit käynyt silloin sillä lääkärillä päivää aikaisemmin. En ymmärrä miksi ne on niin sanoneet, tämä määräys on ollut jo monta vuotta. Voit yrittää saada akuuttiajan.”
Voi v*ttu! Toivon että se lääkäri kuuli vielä mun kiroilun. Soitto ajanvaraukseen ja tilanteen selvitys.
”En ymmärrä miksi kukaan on sinulle aamulla niin sanonut. Ei lääkärit saa kirjoittaa puhelimitse sairaslomaa.”
”No en muista kenen kanssa aamulla puhuin, mutta vaan soittoajan sain. Pääsisinkö lääkäriin vielä (tiesin että tuskin).”
”Niin tarvitsisit ajan jo tänään.”
”Tästä päivästä lähtien sairaslomaa, niin kyllä.”
”Joo ei meillä ole kyllä yhtään aikaa enää. Emme voi kyllä nyt auttaa.”
”No mä koitan soittaa vielä omaan terveyskeskukseemme.”
”Juu teeppä niin. Hei.”
Haistakaa nyt jo v*ttu! Toivon, että sekin kuuli kiroiluni!
Soitto terveyskeskukseen ja onneksi aamuinen hoitaja vastasi taas.
”Minä täällä hei. Soitin työterveyteen *tähän selitys tapahtuneesta* ja nyt tarvitsisin yhä sitä lääkärintodistusta.”
”Kelpaako se työnantajalle.”
”Kaitpa se kelpaa kun ei ole muuta vaihtoehtoa.”
”Oletkos liikenteessä nyt.”
”Joo, käyn Turussa hoitamassa yhden asian ja vien tyttäreni äidille. Sitten pääsen kyllä tulemaan. Tunnin päästä.”
”Laitan sut sairaanhoitajan jonoon 14.30 eteenpäin niin katsotaan että saadaan sulle se todistus.”
”Ihanaa, kiitos!”
Ja kun pääsin terveyskeskukseen ja pelkäsin jonotusta, niin ilmoittautuessani nainen sanoi, että onkohan nyt sattunut joku sekaannus. Meinasi epätoivo iskeä, kunnes tuli kanssani puhunut nainen ja sanoi:
”Joo kun tää lappu on jo tässä. Sanopas vaan työnantaja. Ne sit pompotti sua oikeen kunnolla siellä työterveydessä.”
”Joo. Kyllä itku oli jo kurkussa kun sinne soittelin.”
Pientä rupattelua ja suuret kiitokset, jotka nämä hoitajattaret todellakin toiminnallaan ansaitsivat!
Hyvä terveyskeskus! Olen tykännyt teidän sairaanhoitajistanne (paitsi siitä yhdestä sijaisest, joka kasan valituksia aikoinaan saikin), mutta tänään tosiaan pelastitte päiväni! Kiitos!