Se liian hiljainen hetki!

Tiedättehän sen hetken, kun lastenhuoneessa tulee liian hiljaista? Joskus, ei aina, mutta joskus se hiljaisuus tarkoittaa sitä, että vanhempien on hyvä käydä tarkistamassa mitä siellä tapahtuukaan. Joskus lapsi on saattanut leikata hiuksensa uuteen uskoon, kuten tuttavan lapsi on tehnyt jo pariin otteeseen. Tai ehkä seinä on saanut uuden kuvioinnin, kuten meidän lapsemme teki ja ahh olen kuullut myös niin monen muun lapsen tehneen saman! TAI sitten, kuten nyt meidän lapset yhteistuumin, lapset saattavat keksiä kokeilla äidin meikkejä! (Onneksi kuulin myös muiden lasten testailleen omien äitiensä meikkejä). Meidän tytöt vaan tekivät sen oikein antaumuksella:

En tiennyt itkeäkkö, vai nauraa! 

Lapsosilla oli naamassaan luomiväriä ja meikkikynillä piirretyt viikset. Olivat kuulemma kissoja. Heissä oli pääatä varpaisiin myös puuteria ja poskipunaa, joten ei auttanut kuin kiikuttaa kaksi tulevaa make up -artistia suihkuun. 

Kiukutti, koska siinä meni 80€ arvosta meikkejä ja siivoaminen oli miehen kanssa oma urakka. Nauratti, koska toisilla oli ollut niin hauskaa ja he näyttivät niin hulvattomilta. 

Se oli se hetki, kun me miehen kanssa vielä istuimme ruokapöydässä ja juttelimme rauhassa. Se hetki kun mietin tyttöjen keksineen yhdessä kivan leikin (he ihan oikeasti viihtyvät välillä pitkäänkin keskenään omassa huoneessaan ihan omien lelujensa kanssa!). Se hetki kun en mennyt katsomaan mikä leikki on meneillään, vaan jatkoin keskustelua. 

Ja ei, meistä kumpikaan ei noteerannut lentolaukun häviämistä (jossa tavarat yhä reissumme jäljiltä olivat), ehkä koska ennenkin tytöt sillä olivat leikkineet. Erona vaan, että silloin siellä ei ole ollut äidin meikkipussia..