Sellainen angiina.
Lauantaina herätessä nieluun sattui. Sain hiukan aamupalaa syötyä, loppupäivänä ei ruoka enää maistunutkaan ja nyhväsin sohvalla koko päivän. Päätä särki ja alkoi olla lämpöä.
Yöllä olo paheni ja sunnuntai aamuna varasin Mehiläiseen ajan, koska nielu oli niin kipeä, että itketti ja kuume oli noussut. Mies lähti kuskiksi ja hyvä, ettei joutunut kantamaan minua. Puhuminen ei meinannut onnistua, koska nielu oli niin turvoksissa. Puhuminen oksetti, kävely oksetti. Vatsassa oli onneksi mukava lääkäri, joka lupasi olla käyttämättä puutikkua ja kurkkaavansa vaan Taskulampulla kurkkuani (se oikeasti oli fikkari eikä pieni valo!) Lääkärin reaktio oli hyvä. Kurkun nähtyäni hän sääli minua heti, mutta oli vielä pakko ottaa nielusta näyte. Labran jälkeen hän käski hakea penisilliinikuurin apteekista ja hän soittaisi tulokset vielä myöhemmin.
Suuntasimme siis labraan, minä ykäpussia pidellen. Pienikin kävely aiheutti pahoinvointia. Nielunäytteen otto olo helvetillistä! Voin kertoa olleeni vaikea potilas. Olisi tehnyt mieli kuristaa jokainen nielua lähestyvä, mutta lopulta yökkäilyjen kera saatiin näyte. Sitten suuntasimme mieheni kanssa apteekin kautta kotiin ja jo matkalla puhelin soi. ”Ei tarvinnut odottaa 2 tuntia. Aloita vaan lääke, pikatesti jo vahvisti selvästi angiinan.”
Sunnuntaina sain syötyä automatkalla puolikkaan mehujään, jonka oksensin kotona. Nukuin vessanpönttöön nojaillen parisen tuntia ja kuume nousi 39. Oksentaminen on muutenkin kamalaa, turvonneen ja kipeän kurkun kanssa se on jotain järkyttää! Pelkäsin tukehtuvani.
Maanantai oli vielä pahempi. Sain hädintuskin lääkkeet nieltyä. Oli joko kylmä, tai tuskahiki. Oksetti, pää särki jatkuvasti. Napsin buranaa ja panadolia, mutta mikään ei helpottanut oloa kuin pariksi tunniksi. Kiitos appiukon avuksi jäämisen, sain itse nukkua koko päivän ja mieskin lähti töistä kesken päivän. Hän meinasi lähteä jo viemään minua takaisin lääkäriin, mutta sanoin, että pitää odottaa päivä pari lääkkeen vaikuttamista.
Tiistaina olo alkoi olla vähän parempi, appiukko oli yhä apuna ja mies tuli aikaisemmin töistä. Pysyin jo pystyssä vähän pidempiä aikoja ja illalla sain jo hiukan syötyä. En voinut kuin todeta saaneeni tosi rajun angiinan, pöpön jota en ollut ennen sairastanut. Ja heti keräsin kaikki oireet!
Keskiviikkona käytin lapset lääkärissä, koska täällä on paljon ollut oireettomia tai vähäoireisia tartuntoja. Molemmat tytöt paljastuivatkin bakteerin kantajiksi ja saivat myös 10 päivän lääkekuurit. Minun tabletit maksoi sunnuntaina noin 4€, kahden lapsen nestemäiset versiot 65€. Kela kun on päättänyt ettei korvaa nestemäistä! Oikeat neropatit! Onneksi mieheni työterveydessä käytyään sai puhtaat paperit ja kun meillä muilla on jo kuuri päällä, ei hätää pitäisi olla!
No nyt perjantaina olo on angiinan osilta jo hyvä. Lääkekuuri on tosin sen verran kova, ettei kroppani siitä tykkää. Vatsakipujen lisäksi välillä iskee tuskahiki ja tulee herkästi huono olo, mutta aion totella sairaanhoitajan keskiviikkoista neuvoa ja ottaa vielä ihan rauhaksiin. Sain onneksi siirrettyä salikortin voimassaoloaikaa parilla viikolla. Juuri nyt ei ole sellainen olo, että pärjäisin siellä. Kotona rappusissa on riittävästi hommaa! :D
Appiukolle annettiin lupa kotiutua eilen, esikoinen suuntasi mammalle yökylään ja tänään olen pienimmän kanssa kaksin kotona. Illalla mies tulee sitten mamman ja isomman tytön kanssa kotiin. Mamma halusi tulla viikonlopuksi avuksi. On meillä ihania perheenjäseniä! <3
P.S. vitsailin kaverille ennen diagnoosia, että olen varmaan nyt saanut sen miesflunssan. :D