Sovituskopissa…

Kävimme lauantaina OzBabyssa ja heti ovesta sisään astuttuamme bongasin aletangot! Yksi odotus/imetyspusero tarttui heti matkaani! Muuta tarpeellista siinä rekissä ei sitten minulle ollutkaan. 

Äitiyshousuja etsiessäni petyin ensinnäkin valikoimaan. Farkkuja kyllä oli, mutta entäs ne muut housut? Yhdet ainoat college-housut löytyi ja ne mukanani sitten töpsöttelin sovituskoppiin. 

XS-kokoinen paita oli juuri sopiva ja sisälsi jopa hiukan kasvuvaraa. S-kokoisia housuja sovitettuani pyysin miestäni tuomaan M-koon pökät. Kun niidenkin kohdalla ongelmana ei ollut ahterin, vaan vatsan mahtuminen housuihin, teki mieleni alkaa KILJUMAAN. 

MITÄ! Äitiyshousut, ja vatsa ei mahdu niihin?! Mulla on laskettuun aikaan vielä 2,5 kuukautta, miten mun oletetaan tarkenevan näillä keleillä, kun en löydä sopivia sisähousuja edes!

Tietysti olisin voinut napata XL-koon, mutta sitten ne roikkuu perseestä ja lahkeita saa kääriä sen 15 senttiä… Joten annoin olla. 

 

Masu, masunvuokraaja ja masun yhä kasvava kantaja ahtaassa sovituskopissa. 

 

Tilasin samana iltapäivänä H&M:ltä sitten netin kautta legginsit ja lököt… Toivottavasti mahdun niihin. Viimeksi vaan kun ostin farkkujeni kanssa saman kokoiset housut HenkkaMaukasta ilman sovittamista, ne eivät mahtuneetkaan…

Tähän asti olen pärjäillyt yksillä farkuilla, yksillä collegeilla ja sitten on kolmet kotihousut… Ja lämpimimmillä keleillä on tarjennut mekko-sukkis yhdistelmällä. Paitoja ja toppeja on useammat, koska niiden löytäminen on ollut huomattavasti helpompaa ja vanhat trikoopuserot ovat vielä venyneet niin, että niitä on voinut äitiystoppien kanssa käyttää. Eikä se jos kotona olisi, mutta töissä vaatteet likaantuu ja siellä ei nyt kuljeta rönsyruusuna. :D

 

VALAS kuittaa!