Taputusta ja korvatulehdusta.

Meidän isompi neiti oli perjantai-iltana ihan veto pois ja kuumeen mitattuani sainkin yllättyä mittarin näyttäessä yli 38. Tiidulle harvoin nousee kuume. Jo kaksi viikkoa jatkunut flunssa sai minut epäilemään tulehdusta jossakin. Lauantaina kuume nousi jälleen illalla ja kun sunnuntaina lämpö kohosi 38,7 ja tytölle ei ruoka maistunut, päätimme heti maanantaina kiikuttaa tytön lääkärille. Mietin jo influenssaakin, kun tyttö valitti vatsaansakin.

Eilen sitten hoitajan kurkattua tytön kurkkua, hän halusi ottaa näytteen. Kurkku oli ihan turvoksissa ja lääkärin mukaan kielessä oli pilkkuja ihan kuten angiinassa, mutta viljely oli negatiivinen. Korviin kurkatessa kuumeen syy kuitenkin selvisi. ”Tämä korvahan on puoleenväliin asti täynnä mätää.” NONIIN! Tyttö oli tasan kerran sunnuntai illalla sanonut, että korva vähän sattui yhdessä vaiheessa. Toinen korva oli onneksi vielä terve. 

Nyt sitten on viikon antibioottikuuri ja toivotaan flunssan vihdoin lähtevän. Pieni Aiduskakin on vielä yskinyt, mutta kuumetta ei hänellä ole onneksi ollut. 

Aidunen on oppinut nyt taputtamaan ja on viikon verran mennyt jo hienosti itse istumaan. Kaikkea vasten noustaan jo polviseisontaan, mutta meidän vanhempien onneksi ei vielä seisomaan! Tuntuu, että nyttenkin pieni kolhii itseään ihan riittävästi. Isosiskoonsa tullut tässäkin asiassa. Taitavia liikkujia, mutta vauhti on vaan välillä liian kova! 

Mitä omaan vointiini tulee, niin olen ollut pettynyt lääkkeeseen. Tuntuu, että vanhojen oireiden lisäksi se on tuonut ahdistukseen kasan uusia. Eli ensi viikolla, ellei oloni yllättäen parane, lääkärin soittaessa ehdotan lääkkeen lopetuksen aloitusta ja että seuraisin mikä se oma oloni on ja katsoisin uuden terapeuttini kanssa saisimmeko ahdistuksen aisoihin hiljalleen ilman lääkkeitä. Raaka totuus kun on, että vaikka kävisin kaikki lääkkeet läpi, niin voin kuulua siihen 50% joka ei niistä apua saa. Lisäksi aion nyt pistää vitamiinit ja omega-3 kuntoon, koska niistä ei ainakaan haittaa ole!