Tauti rantautui.

Sain ystävältä kuulla meillä päin riehuvan flunssa-aallon. Vatsaflunssan.
Ja mitenkö kuulin tämän?
Kerroin hänelle itse sairastuneeni moiseen.

Valvoin yöllä pahoinvoinnin takia. Aamupäivällä sain alas yhden mandariinin ja lasin jaffaa. Mandariini tosin tuli ylös.

En ollut oksentanut varmaan 12 vuoteen. Selvisin hengissä, mutta kamalaa se oli silti! Onneksi olin syönyt vähän. Ja mikäkö siinä on kamalinta? Se yökkääminen. Ennenkuin mitään tuli ylös, kroppa tekee älyttömästi töitä. Se on kivuliasta ja pelkäsin tukehtuvani kun en hetkeen tuntunut saavan happea.

Ihana tyttäremme kiikutti minulle puhelimen ja raahasi rakennuspalikat vessaan, jossa oli seuranani kunnes kykenin roskiksen kanssa siirtymään sohvalle.

Olo on yhä heikko ja pahoinvoiva. Toivon huomisen olevan parempi.

Paraniko fobia kohtaamalla pelon? En tiedä. En mielelläni oksenna uudestaan.

Toivottavasti selviätte terveinä! Toivottavasti meilläkin muu perhe selviää ilman tätä tautia!