Terapiasta.

”Eiks se oo vaikeeta puhua ulkopuoliselle? Musta ainakin ois!”

Terapia ei ehkä sovi kaikille. Tai ainakin oikeanlaisen terapeutin löytäminen voi ottaa aikaa. Terapiamuoto, henkilökemiat, toisen ammattitaito, kaikki vaikuttavat potilassuhteen toimimiseen. Itse löysin vasta kolmannesta terapeutista avun.

Ensimmäinen keskittyi rentoutusmenetelmiin, kyseli vähän sitä ja tätä, tarrasi epäolennaisiin asioihin ja diagnosoi minulle ”ahdistuksen ja oudon syömishäiriön”. Ja käski sitten ottaa yhteyttä anoreksiaan pätevöityneeseen ihmiseen. Great!

Etsin sitten sukulaisen avulla sellaisen, joka oli perehtynyt ahdistukseen ja anoreksiaan. Parin käynnin jälkeen sain kuulla että ”En mä kyllä sulta syömishäiriötä löydä millään. Ahdistuneisuushäiriön kyllä. Ja siitä me päästään ajan kanssa.” (Älä siis usko heti välttämättä ekaa diagnoosia.) Kävin hänellä vuoden, sain jonkin verran apua, mutta hänen toimintamenetelmänsä ei sopinut minulle. Piti suunnata katse eteenpäin, eikä miettiä mistä paniikkikohtaukseni ovat lähtöisin. Joten lopulta jatkoin taas etsintää. 

Mutta tämä kolmas! Mikä löytö! Jokaisen kerran jälkeen oloni on kevyempi. Olen löytänyt kasan sisään rakentuneita ongelmakohtiani. Eikä vika olekkaan minussa! Olen toki herkkä, mutta kaikki oireeni ovat traumojen ja ikävien kokemusten syytä. Olen kuin surkeiden sattumusten sarjan tuotos. Minulla on mahdollisuudet tulla kuntoon. Aina tulen herkästi ehkä jännittämään ja ahdistumaan, mutta niistä vanhoista elämää vaikeuttavista lukoista on mahdollista hiljalleen päästä eroon. 

Eli ei, nykyiselle terapeutilleni minun ei ole vaikea puhua. Oikein odotan aina tapaamisiamme ja sitä kun saan ”oksentaa” pahan oloni pois, ihmiselle joka kestää sen. Asiani pysyvät niiden seinien sisällä. Ei tarvitse hävetä, hän on varmasti nähnyt pahempaakin (kuten ystäväni tuppaa sanoa). Hän antaa näkökulmia, avaa asioita ja saa minut oivaltamaan juttuja ilman suuria syväanalyyseja. 

Minusta jokaisella tulisi olla oma terapeutti. Ehkä siten olisimme ehjempiä. 

Mun päätä pistettiin perjantaina taas vähän parempaan kuntoon, eka terapiassa ja sit kampaajalla!