Toiset päivät…

…ovat huonompia kuin toiset. Lähtökohtaisesti päivät ovat hyviä ja kivoja, mutta väliin tarvitaan huonojakin.

Keskiviikko oli tällainen. Ei tietenkään koko vuorokausi ollut syvältä, mutta osa siitä sai tämän äidin kaipaamaan hetken omaa rauhaa vaikka peiton alla telkkaria töllöttäen ja herkkuja mössöttäen. Ehkä sitten 10 vuoden kuluttua? 😀

 

Aamulla väsytti. Vettä tuli kuin Esterin…jostain. Kuopuksella oli ”en viihdy muualla kuin sylissä”-päivä. Sitterissä huudettiin. Sohvalla huudettiin. Lattialla huudettiin. On väsyttävää olla jatkuva kantoteline, kun pitäisi saada jotain tehtyäkin. Parasta tässä oli se, että illalla ei enää edes isin syli kelvannut, vaan äidin syliin piti päästä. Kivana lisänä muutenkin niin kevyeeseen päivään toi illalla kunnon selkäkakat, joiden kohdalla totesin suihkun olevan paras vaihtoehto. Ja vielä ennen yöunille ryhtymistä puklattiin niin, että sitä tuli nenästäkin ja pienen tuskaisena tuhistessa äitikin sai oman osansa naamaan. 

Onneksi nukkumaan mennessä voi aina toivoa seuraavan päivän olevan parempi. 

 

Päivässä oli kuitenkin niitä kivojakin asioita:

* pelaaminen ihanan reippaan esikoisen kanssa, vauva sylissä tietenkin <3

* sylissä rauhallisesti tuhiseva vauva <3

* muskari ja muskariäidit

* kasvomaalaus muskarissa

* automatka muskariin, jonka aikana kuopus nukahti ja nukkui melkein koko muskarin ajan

* taikahiekan saapuminen (tästä lisää myöhemmin)

* ihana, rakas aviomies <3

* lapsen riemu mamman hankkimista vappupalloista! <3

 

 

 

P.S. Onneksi viime yönä herättiin vain kerran syömään, eli saatiin kyllä nukuttua. Joskos tämä päivä olisi loistava?! :D