Uusi paikka, uudet kaverit.

Tyttäremme (2v 8kk) aloitti maaliskuussa uudessa hoitopaikassa. Siirtyminen puolipäiväisestä kokopäiväiseksi kun ei onnistunut lapsimäärän takia vanhassa paikassa. 

Entisessä hoitopaikassa tyttäremme oli nuorin ja neljästä muusta lapsesta vain yksi oli poika. 

Nyt uudessa hoitopaikassa kaikki muut lapset ovat poikia ja tyttäremme on lapsista vanhin. 

Ensimmäiset viikot meni totutellesaa pienempiin lapsiin ja poikien leikkeihin joita ei edes vielä välttämättä voi kutsua kunnolla leikkimiseksi. Tyttömme oli ihan pihalla.

Nyt on totuttu uusiin kavereihin ja uusi hoitaja on yhä meidän koko perheen mielestä kiva. Siitä huolimatta välillä aamuisin hoetaan, että mennään vanhan hoitotädin luokse. 

On sydäntä murskaavaa tietää, ettei tyttö enää saa leikkiä päivittäin nukeilla ja leikkiastioilla isojen tyttöjen kanssa. Vaikka hoitopäivät menevät hyvin ja vain joinakin aamuina jää hoitoon itkevä tyttö, huomaa tytössä muutoksen. 

Kotiin päästyämme roikotetaan nukkeja mukana ja työnnetään nukenrattaita huomattavasti entistä enemmän. Nyt maalataan ja piirretään entistä vähemmän iltaisin, eli leikkimisen tarve ei tyydyty täysin hoidossa. 

Parisen viikkoa sitten tyttäremme kieltäytyi käymästä vessassa aamupäivisin. Hänhän on hoidossa ainoa joka käy itsenäisesti vessassa vain ilmottaen olevansa valmis. Entisessä hoitopaikassa vaippa oli turha ja isojen tyttöjen esimerkkiä seuraten tyttäremme oli jo kauan ollut täysin kuiva ympäri vuorokauden. Nyt asia muuttui. Onneksi vain muutamaksi päiväksi ja nyt ollaan taas isoa tyttöä joka tietää milloin mennään vessaan. Vaikka sitten ainoana kuivana tapauksena. 

 

Näiden lisäksi on tyttäremme väsynyt. Yhä iloinen oma itsensä mutta hän nukkuu hyvien yöunien lisäksi jopa kolmen tunnin päiväunia. Aamut ovat alkaneet nyt itkulla ja neidin saa useimmiten nostaa sängystä, jotta pienen raasun saa hereille. 

Onneksi edessä on enää reilut 2 kuukautta hoidossa oloa, ennen kesälomaa. Ja onneksi tyttäremme hoitaja on ymmärtäväinen, ihana ihminen, jonka kanssa on helppo keskustella kaikesta. 

 

Ja onneksi tyttäremme on kuitenkin niin reipas tapaus, että tänään hän jo aamulla kipitti muiden luokse, ihan kuin entisessäkin hoitopaikassa! Tähän asti kun on äidin syli vaan vaihdettu hoitajan syliin ja sieltä sitten vilkutettu ja katsottu äidin perään. 

Meidän oma rakas. <3