Voihan vesirokko!

Nyt se iski… Vesirokko!

 

Ihmettelin, kun tyttäremme oli maanantaina hoidossa nukkunut 3,5 tunnin päikkärit. Ajattelimme kuuman ja touhuntäyteisen viikonlopun olleen syynä tähän, mutta eilen (tiistaina) selvisi mahdollinen toinenkin syy väsymykseen. 

Tiistaina hain tytön hoidosta ja kävimme normaalisti kaupassa. Ruoan jälkeen vaihdoimme vaatteet suunnataksemme työpaikkani (päiväkodin) kevätjuhlaan.  Bongasin tytön niskasta pari näppylää jotka kuittasin hikinäppylöiksi. Lähdimme kevätjuhlaan ja tyttömme meni hoitolasteni joukossa kuin olisi yksi muista. Lauloi ilman harjoituksissa oloa mukana ja ihanien työkavereideni kannustuksesta myös leikki mukana!

Illalla kotiin päästyämme vaihdoin tytölle yöpuvun iltapalan jälkeen ja PAM! Näppylä, näppylä, näppylä vesirakkulan kera! 

”ARGH, onko sillä vesirokko! Voi ei, voi ei! Sulla ei oo vielä sitä rokotusta! Onko tää vesirokkoa? Täytyy soittaa äidille!”

Panikoin miehelleni ja tutkin tyttären vartaloa. Vesirokoksi se oli diagnosoitava, kun punkkirokotteen oireissa ei näppyjä mainittu ja näpyt vaan lisääntyivät. 

Nyt olen siis potilaan kanssa kotona tämän viikon, mies koittaa vältellä rokkoa ja minä toivon, ettei olla tartutettua työpaikkani lapsia ja puolta kotikuntaamme viime perjantain lasten retkellä. Aahaha! :D

Mieheni ei tosiaan muisteta kyseistä rokkoa sairastaneen, mikä on tässä tapauksessa huono juttu. Itse aikoinaan tartutin serkkuni synttäreillä olleet, kun äitini samalla lailla illalla kotona huomasi minun alkaneen saada näppyjä! Sukuvika siis. :D

Onneksi kuumetta ei vielä ole ilmaantunut ja näppyjen määrä on vielä vähäinen, samoin kuin kutina. 

 

P.S. Emme järjestä vesirokko-bileitä! :D