Tiistai 19.9.

Lentokenttä klo 6:38 on suhteellisen hiljainen. Löysin hyvän paikan, jossa on latauspistokkeita, tilaa makoilla sekä näkymä ulos. Taivas kirkastuu hetki hetkeltä. Kuulokkeista soi Spotifyn soittolista ”Travelling the world alone”.

Lähden alle tunnin päästä lentokoneella kohti Krakovaa, jossa vietän kaksi yötä. Yhden yön matkustuskohteita ovat Praha -> Wien -> Salzburg -> Chur  ja Bern. Sveitsistä juna kuljettaa minut Italiaan, jonne äitini ja pikkuveljeni ovat tulossa minilomalle. Vietämme kaksi yötä Como-järven rannalla ja toiset kaksi Milanon keskustassa.

Totta puhuen en ole koskaan erityisesti haaveillut reilaamisesta. Samankaltaisesti kuin lähtö kesätöihin Niinisaareen, ajatus tuli siitä, että ajankohta ja olosuhteet ovat täydelliset juuri nyt. Kerrytin matkakassaa tekemällä koko kesän töitä (toki sekään reissu ei ollut hassumpi). Koulussa minua ei tarvita ennen lakkiaisia fyysisesti paikan päällä, eivätkä selkävaivat ainakaan vielä estä rinkan kantamista.

Rinkasta puheenollen kentällä sain selville, että se painaa vain 6 kg! Lastenleikkiä siis siihen verrattuna mitä olen viime vuosina kannellut Turku-Forssa välillä. Yhdenkin kerran tulin sunnuntain iltabussilla Turkuun ja kannoin tavarani bussiasemalta kotiin. Selässä oli reppu, toisella olalla kestokassi ja toisella musta laukku. Hieman raskaalta tuntuvan reissun jälkeen laitoin mustan laukun vaa’alle ja tulos näytti kymmentä kiloa…

Kentällä turvatarkastus sujui hyvin sutjakkaasti, vaikka perinteeksi onkin muodostunut, että käsimatkatavarani tarkastetaan. Tällä kertaa tarkastaja oli suunnilleen 16-vuotiaan näköinen poika, joka aiheutti univajeiselle minulle suurta huvitusta. Reppuun pakatut eväät olivat riittävät, joten en joutunut ostamaan kentältä mitään. Kirjankin olin hankkinut 2 eurolla etukäteen alennusmyynnistä. Olkaa siis ylpeitä.

Lennon kanssa kävi hyvä tuuri. Minut oli sijoitettu hätäuloskäynnin viereen, joka tarkoitti sitä, että sain enemmän jalkatilaa ilmaiseksi. Lisäksi sain ikkunapaikan, eikä keskimmäisellä paikalla istunut kukaan. Nukahdin melkein suoraan nousun jälkeen ja heräsin syömään nopeasti ennen laskeutumista. Tästä on vaikea parantaa.

Lento laskeutui ajallaan Krakovaan 8:25 ja sain matkatavarat kyllä nopeasti, mutta itku pitkästä ilosta. Saapuessani taivaalta satoi kaatamalla vettä. Juoksin pysäkille, joka oli 10 metrin päässä ulko-ovista, mutta kastuin silti. En aio kertoa aamupäiväni yksityiskohdista, koska ne olisivat niin kamalaa luettavaa. Sanon vain, että 4-5 tunnin yöunilla ja ilman tarkkaa suunnitelmaa ei kannata lähteä mututuntumalla toisen maan julkisen liikenteen sekaan.

Lopulta pääsin kuitenkin ”Galeria Krakowska” ostoskeskukseen ja lohtupitsalle. Majapaikkani ilmoitti, että pääsisin kirjautumaan sisään jo klo 13, joten lähdin (taksilla) kohti Airbnb:tä. Alue vaikutti ihanalta pelkästään autonikkunasta. Sisälle astuessa henkäisin ihastuksesta. Paikka oli varsinainen huippulöytö.

Sijaintikin  parempi kuin osasin toivoa. Keskustan aukiolle asunnolta kestää kävellä n. 10 minuuttia. Lähellä on paikallisten suosimia paikkoja, ja ainakin sushiravintola. Suunnitelmissa olisi ehtiä se testaamaan. Sattumalta miltei viereinen rakennus on pohjoismaiden konsulaatti. Apu on siis lähellä.

Illalla lähdin kiertelemään katuja ja löysin 1001 paikkaa, josta voisin ostaa jotakin. Rajallisen tilan takia tyydyin kuitenkin vain yhteen turistimagneettiin, jollaisen aion ostaa jokaisesta kaupungista. Lapsenlapset voi sitten olla kateellisia. 

Ravintolan valitsin sillä perusteella, että tarjoilijat olivat söpöjä. En tainnut kuitenkaan vakuuttaa heitä tilaamalla pelkkää tomaattikeittoa ja alkoholittoman mojiton. Tunnelma oli kohdillaan kun aurinko oli juuri laskenut ja ulkotulia ja valoja laitettiin päälle.

Ruokailun jälkeen lähdin metsästämään ruokakauppaa, jotta saisin eväitä seuraavan päivän retkelle. Pikkukauppa oli niin täynnä väkeä, että käytävillä oli vaikeaa liikkua, mutta löysin kaiken tarvittavan. 75 sentin limutölkit voisi minun puolesta rantautua Suomeenkin.

Sitten olikin aika maastoutua, sillä herätyskello soi klo 6:45. Matkustelu on aivan liian aamupainotteista…