Univelkaisen asukuva #6

Ai luoja että voi väsyttää. Päivän asuna toimikoon kauniit kasvot! Kuva on muutaman viikon takaa, kun olin viimeksi näin väsynyt. Leikkipuistouskottavuus on vähän kiikunkaakun, saatan meinaan pelästyttää kanssaleikkijät ja lapseni ehkä häpeäisi minua.

Tänään olen keskittynyt olemaan kaikille mukava jäätävästä univelasta huolimatta. Kiroilin keittiörätille ääneen ja sanoin naapurin äidille ”vittu” ennen kuin tervehdin.

Kiukkupäivinä on hyvä pysähtyä valokuvien ääreen. Ovat ne skidit suloisia ja ihania vaikka saavatkin minut melkein soittamaan ajan lääkärille putkien katkaisuun 😀 Biologinen kello tikittää kovalla äänellä. Mahtaako tämä jatkuva valvominen olla jokin merkki siitä, että kello on vähän rikki ja se tikittää vahingossa..