Kesäpuuhia
Kesällä voi vain lähteä ulos. Pukeminen ei vaadi sen suurempia toimenpiteitä, lakki ja sipaus aurinkorasvaa nenänpäähän riittää. Talvinen pukemisrumba on jokseenkin rasittavaa ja spontaani ulkoilu jää vähemmälle. En kuitenkaan saa omantunnonpistoja, sillä minusta on tärkeintä, että lapsi leikkii. Jos leikki luistaa sisällä, miksi se tarvitsisi keskeyttää vain siksi, että on jonkunmielestä epäsopivaa jäädä sisälle?
Kevään korvalla sitä oikein odottaa, että leikkipuistojen viimeiset jäät sulavat ja hiekkalaatikko tulee esiin. Keinujen saapuminen on varma kevään merkki. Viimeistään kesäkuun puolessa välissä leikkipuisto ei kuitenkaan enää tunnu kiinnostavan kuin keinumisen osalta. Hyvä niin, sillä en jaksaisi itsekään notkua hiekkalaatikolla paahtavan auringon alla. Aivotkin toimivat paremmin, kun suuntaamme esimerkiksi pieneen metsikköön poimimaan käpyjä.
Tyttäreni rakastaa puuhastella erilaisia juttuja, joita on välillä vaikea kuvailla. Saattaa vierähtää tunti jos toinenkin, kun hän asettelee erilaisia lehtiä kippoon ja siirtää ne sitten toiseen kippoon. Sekottaa välillä. Kaataa vettä päälle. Käsittämätöntä keskittymistä.
