Tarinoista tekemistä kesälle
Olin viime kesänä laivamatkalla tilanteessa jossa lapseni ei osannut rauhoittua nukkumaan ilman iltasatua. Satukirjaa ei ollut mukana,puhelimessa ei ollut verkkoa ja itse keksitty satu ei kelvannut.
(Miksi tämä kuva kääntyy väärinpäin joillakin mobiililaitteilla ja koneella)
Minulla on erittäin vilkas mielikuvitus ja sepitinkin lapselleni, että yhtäkkiä puhelimessani muka alkoikin netti toimimaan ja löysin netistä sadun nimeltä Lise-Loten laivamatka.
Kuinka ollakaan Lise-Lottekin oli matkalla Tukholmaan, hänkin oli kuusi vuotias ja hänelläkin oli kesäloma.
Itse keksitty satu upposi ja uni tuli.
Paluumatkalla lapsi kyseli löytyisikö puhelimesta joku toinen Lise-Lotte satu.
Lise-Lotte jäikin elämään meidän iltoihin aina silloin tällöin.
Yhtenä kevätkesän iltana huomasimme, että taas on ilmestynyt uusi Lise-Lotte kirja. Tällä kertaa kirja kertoi tarinaa siitä kuinka Lise-Lotte meni pyörällä mummolaan joka sijaitsi viiden sadan kilometrin päässä kotoa.
Lise-Lotte keksi näppäränä tyttönä, että vaikka on pitkä matka niin sen voi silti suorittaa pyöräretkenä jos menee osan matkasta junalla.
Niin oli lapselle saatu Lise-Loten esimerkin kautta myytyä pyöräretki mummun luokse pohjanmaalle.
Viime viikonloppuna toteutimme tämän pyöräretken. Oli todella mukava reissu. Yhteistä ajanviettoa lapsen kanssa, meidän omia juttuja touhuten.
Ihan tavallinen mummolareissu sai aivan uudenlaisen jännittävän vivahteen, kun se olikin seikkailu ”satukirjan” sivuilta.
Inspiroidun itse tarinoista. Tykkään kuunnella äänikirjoja, podcasteja ja nautin valtavasti elokuvista ja sarjoista. Viime vuosina ihan manuaalinen lukeminen on keskittynyt työmateriaaleihin ja lastenkirjoihin.
Keksin tulevan kesälomareissunkin kohteen tarinan kautta. Kuuntelin Karita Mattilan esittämää laulua Jurmon saaresta. Päätin jo talvella tuota laulun sanoitusta kuunnellessa, että olisi kiinnostavaa matkustaa kesällä pieneen saaristomeren karuun saareen.
Tulevana kesälomana aion toteuttaa retken saaristomerelle ja yöpyä Jurmon saaressa jonka metsän Kustaa Vaasa aikoinaan hirmukäskyllään poltatti taloineen päivineen.
Haluan nähdä kalastajakylän, jonka kivistä tehty koju tai luola tarjosi suojan muutamalle saarelaiselle, koko saaren tuhoutuessa tulipalossa viimeistä risua myöten.
Muistan jo lapsesta asti eläytyneeni vahvasti satuihin, tarinoihin ja musiikkiin. Olin mielikuvissani osa Viisikkoa, Salaisuus kirjojen sankareita ja Hopeanuolen seikkailuja. Hamsterini sai nimekseen Mössö satukirjan hiiriemon mukaan ja aikoinaan koirani Liinu sai nimensä nuoruudenystäväni perheen rähjäisestä selviytyjäkissasta kuulemieni lukuisten hauskojen tarinoiden perusteella.
Minua kiinnostaa myös ihmisten taustat ja elämäntarinat. Moni läheisteni elämäntarina tai bussipysäkillä pikaisesti kuultu tilitys on jäänyt elävästi mieleeni. Kuulen niitä mielelläni lisää.
Inspiroidutko sinä tarinoista?