Hyvä tällaisena
Vedä syvään henkeä ja muista kuka olet.
Osallistuin Instagramissa #hyvätällaisena haasteeseen. Haasteeseen osallistuvia kehoitetaan kertomaan rehellinen kuvaus itsestään julkaisemansa kuvan alle.
Kirjoitin omaani:
Minä! Melko ristiriitainen persoona. Sosiaalinen ja vetäytyvä samassa paketissa.
Koen ajoittain repivää emotionaalista yksinäisyyttä, vaikka ympärilläni on laaja sosiaalinen verkosto.
Ahdistun peloistani ja välillä epäilen kelpaanko miehenä tähän maailmaan.
En sovi oikein mihinkään stereotypiaan ja samaan aikaan en edes halua lokeroida itseäni mihinkään tiukkaan muottiin.
Välillä sokeudun itsekeskeisyyteeni ja unohdan huomioida läheisteni tarpeet.
Opettelen olemaan itselleni riittävä välittämättä ympäristöstä ottamistani paineista.
En siis missään määrin ole täydellinen, mutta hyvä tällaisena.
Teksti on aidosti rehellinen näkemykseni itsestäni. Pidän oikeasti itseäni hyvänä tällaisena.
Olen kipuillut kasvaessani. Vihannut itseäni ja haaveillut olevani toisenlainen. Rukoillut ja anellut muuttuvani tavalliseksi, normaaliksi.
Lapsena pidin harrastuksiani, kiinnostuksen kohteitani ja itseäni jotenkin huonompana, vääränlaisena.
Osittain taustalla syynä on varmasti kokemani syrjiminen ja vähättely, mutta myöskin ihan vain nuoren ihmisen epävarmuus.
Uskon, että jokainen nuori painii tasavertaisuuden- ja hyväksytyksi tulemisen tunteen kanssa jossain vaiheessa elämässään. Sen polun olen myös minä kulkenut.
Myöhemmin olen ymmärtänyt, että en sisimmässäni ole koskaan halunnut olla muuta kuin mitä olen. Ympäristö on vain luonut paineen sulautua massaan ja siitä olen rakentanut itselleni normaalin kriteerit.
Kun kriteerit eivät ole mielestäni tai ympäristön mielestä täyttyneet, on paine kasvanut omaa tahtoa suuremmaksi.
Hyväksytyksi tulemisen tarve on edelleen minulle tärkeää, mutta en anna sen ohjata valintojani tai määritellä itseäni.
Nyt kun pysähdyn aiheen äärelle, muistan psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallion sanat siitä miten meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi. Sisäinen lapsi vaikuttaa yhä edelleen meidän valintoihimme ja tapoihimme reagoida asioihin.
Sisäinen lapsi pelkää epäonnistuvansa ja on epävarma itsestään. Sisäinen lapsi on se versio meistä, joka lapsena olisi kaivannut turvallisen aikuisen rohkaisua.
Maaret Kallio toteaa myös, että me voimme itse aikuisena olla turvallisia aikuisia sisäiselle lapsellemme. Me voimme sanoa ne rohkaisevat sanat sisäiselle lapsellemme, joita itse olisimme lapsena kipeästi kaivanneet.
Itse haluan sanoa sisäiselle lapselleni, että sinä pystyt ja pärjäät. Kelpaat tuollaisena kuin olet, olet juuri hyvä tuollaisena.
Sisäinen lapsi on myös innostuja. Sitäkin puolta voi ruokkia itsessään. Loputonta innostujaa, kiinnostujaa ja ympäristöään ihmettelevää lasta.
Ystäväni kirjoitti lapsestaan Instagramissa julkaisemansa kuvan alle.
Kaikkea voi ihmetellä: koiraa, deodoranttihyllyä, junarataa, liukuportaita, ihmisiä. Yksi karkki voi kestää 32 minuuttia 3,2 sekunnin sijaan.
Havahduin tuon nähdessäni, että me jokainen voisimme kokea elämässämme paljon enemmän, kun edes ajoittain suhtautuisimme asioihin innostuen ja ihmetellen kuin sisäinen lapsemme.
Vedä syvään henkeä ja muista kuka olet. Olet hyvä juuri tuollaisena.