Itsetunto ja menestys

Miten luodaan menestynyt ura? Miksi toiset menestyy? Mistä koostuu terve itsetunto?
Edellä mainitsemani kysymykset ovat mielestäni kiehtovia aihealueita.
Jos olet lukenut aiempia tekstejäni tiedät, että minulla on ollut paljon epävarmuutta ja itsetunto-ongelmia. Ajoittain vieläkin.
Koen kuitenkin, että minulla on nykyisin hyvin terve itsetunto. Mielestäni hyvä ja terve itsetunto koostuu kokonaisuuden hallinnasta. 
Se ei tarkoita jatkuvaa rohkeutta, itsevarmaa esiintymistä tai menestystä ja onnistumisia. 
Terve itsetunto on itseensä ja kykyihinsä luottamista ja heikkouden ja erehtyvyyden myöntämistä.
On hetkiä jolloin epävarmuus vie vallan, mutta elämääni ohjaa nykyisin rohkeus luottaa itseeni ja osaamiseeni.
Uskallan näyttää myös epävarmuuteni ja myöntää olevani heikko.
Päädyin vajaa viisitoista vuotta sitten sattumalta alalle, jolla edelleen työskentelen. 
Tartuin työhön jota en osannut ollenkaan. Hyvän perehdytyksen turvin pääsin alkuun.
Minusta ei tullut nopeinta suorittajaa, en ollut tehokkain enkä muutenkaan paras suorittavassa työssä millään mittarilla. 
Tartuin kuitenkin aina tilaisuuden tullen uusiin pieniin haasteisiin ja etenin pikkuhiljaa haastavampiin tehtäviin.
Minulla ei ollut mitään erityisen tarkkoja tavoitteita urani suhteen. En edes ajatellut työelämää urana.
Se ei kiinnostanut minua. 
Minulle riitti säännöllinen kuukausipalkka ja mielenkiintoinen työ.
Menin summan mutikassa mukaan mielenkiintoisen tuntuisikin juttuihin mitä eteeni sattui.
Olin kiinnostunut oppimaa uusia asioita, hyvä tiimityössä ja verbaalisesti lahjakas. Olin vapaaehtoinen monessa tilanteessa, vaikka tehtävä ei olisi varsinaisesti houkuttanut, mutta oli mahdollisuus oppia uutta. 
Muutaman vuoden kuluttua esimieheni kysyi olenko kiinnostunut esimiestyöstä, jos sellaista tulisi tarjolle. Pelkkä ajatuskin hirvitti, mutta uskalsin kuitenkin myöntää,  että se on yksi haaveistani.

Jonkin ajan kuluttua minulle tarjoutui mahdollisuus oman työtiimini esimiehen paikkaan.
Henkilöstövastuu tuntui isolta ja pelottavalta vastuualueelta.
Tartuin tehtävään sillä ajatuksella, että ainahan voisin palata vanhaan, jos tuntuisi etten selviä.
Ymmärsin, että minulla ei ole parasta osaamista tai laajinta kokemusta, mutta olisin valmis tekemään parhaani.
Päätin, että luotan tiimin asiantuntemukseen, omiin vahvuuksiini ja keskityn itse työprosessien kehittämiseen, henkilöstön hyvinvointiin ja rakentaisin sitä kautta peliä yhdessä tiimin kanssa.
Olin siihen mennessä ollut monenlaisten esimiesten alaisena ja tiesin millainen esimies en ainakaan halunnut olla.
Tavoitteeni oli olla paras versio itsestäni ja luoda tiimilleni mahdollisuu loistaa.
Päätin, että pyrin olemaan kaikissa tilanteissa niin oma itseni kuin mahdollista. En vetäisi määräilevän pomon roolia ylleni, vaan tekisin työtä omalla persoonallani. Se osottautui hyväksi strategiaksi.
Ajoittain on tuntunut siltä, että minua on riepoteltu paskassa ja selkään on isketty tikarilla.
Välillä olen ollut pakahtumaisillani ilosta, kun olen saanut työskennellä niin upean porukan kanssa. Asiantuntevat osaajat inspiroivat minua todella.
Muutaman vuoden esimiestyötä opeteltuani, silloinen esimieheni siirtyi muihin tehtäviin ja minua kysyttiin koko osaston ja siinä työskentelevien eri
alojen asiantuntijoiden esimieheksi. Taas kouristi vatsassa ja vastuu tuntui liian suurelta.
Ystävieni kannustuksella uskalsin kuitenkin heittäytyä uuteen rooliin ja otin paikan vastaan.Se oli työurani tähänastisista päätöksistä merkityksellisin.
En osannut kuvitellakaan mitä se polku toisi tullessaan. Olen päässyt tekemään työtä hyvin erilaisten ja osaavien ihmisten kanssa. 
Esimiestyö on kasvattanut minua henkisesti ja osaamiseni on karttunut vuosien saatossa.
Välillä minulta kysytään miten olen päässyt nykyiseen asemaani. Mitä on työuralla menestykseni taustalla.
Silloin kerron miten sain ystävältäni neuvon olla aina avoin kaikelle uudelle ja kiinnostua myös asioista, jotka eivät ole omaa vahvuusaluettani. 
Olen noudattanut sitä ohjetta. Olipa kyse hevosurheilusta tai auton korjaamisesta, olen kysellyt ja kuunnellut.
Vaikka en varsinaisesti olisi kiinnostunut oppimaan ratsastamaan tai korjaamaan autoa, olen huomannut, että minua kiinnostaa ihmisen tarinat.
On hienoa kuulla ja nähdä toisen ihmisen innostus ja palo aiheeseen liittyen.
Myöhemmin olen saanut huomata esimerkiksi rekrytointitilanteessa keskustelevani sujuvasti hevosurheilusta. Taaskin kannati kuunnella neuvoja.

Uteliaisuus, ennakkoluulottomuus ja halu oppia uutta on avain menestykseen. 
Ole valmis tekemään pieniä, merkityksettömältäkin tuntuvia asioita ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi aina, kun siihen on tilaisuus.
Silloin sinun innokkuutesi ja halusi oppia huomataan. 
Kun sitten seuraavan kerran tulee tilanne, jossa mietitään kuka sopisi seuraavaan haastavaan projetkiin, yksittäiseen työtehtävään tai vaikka esimiesrooliin, se saatat olla sinä joka heillä tulee ensimmäisenä mieleen.