Kesämökkiunelmia

Olen henkeen ja vereen kaupunkilainen. Syntynyt Keski-Pohjanmaan pikkukaupungissa, viettänyt nuoruusvuoteni Helsingissä ja Tukholmassa ja perustanut perheen ja elänyt aikuisuuteni Helsingissä.
Rakastan kaupungissa sitä, että palvelut on lähellä ja yleiset kulkuneuvot kulkevat läpi yön läheltä kotiani.
Pelkästään tietoisuus siitä, että ympärilläni on vapaa-ajan viettoon lukuisia vaihtoehtoja, tuntuu mukavalta, vaikka en koskaan mitään tekisikään. Mahdollisuus valita olla tekemättä mitään on minulle aivan eri asia, kuin olla tekemättä mitään, koska ei ole mitään vaihtoehtoja.

Samaan aikaan kuitenkin rakastan luontoa ja sekin on Helsingissä parasta. Monipuolinen luonto on lähellä myös kerrostaloasujalle. Se on ihanaa.

Kaiken vilskeen ja kaupunkielämän keskellä kaipaan välillä myös luonnon rauhaa.
Luonnon rauha ei välttämättä ole minulle yhtä kuin erämaa tai tunturin hiljaisuus. On se toki sitäkin, mutta minulle riittää myös keskuspuiston metsäpolut tai siirtolapuutarhan rauha.
Olen usean vuoden ajan haaveillut kesämökistä. Välillä olen aktiivisesti selaillut oikotien kesämökkejä ja välillä haaveilu on ollut ajatuksen tasolla olevaa ruusuista kesäelämää.

En halua mökkiä keskeltä metsää tai satojen kilometrien päässä kotonani. Ihanteellista olisi löytää sopiva kesäpaikka kodin läheltä. Siirtolapuutarhamökit ja erilaisen kesämajat tuntuvat houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pääkaupunkiseudulla valitettavasti vain muutaman neliön ränsistynyt mökkerökin voi maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja.

Kävin muutama päivä sitten katsomassa yhtä Lammassaaressa sijaitsevaa surkean pientä rähjäisen ränsistynyttä kesämökkiä. Liikuttava mökkerö oli hyvällä paikalla saaressa, lähellä kotiani ja hinta yleiseen tasoon nähden kohtuullinen, silti pöyristyttävä oikeastaan purkukuntoisesta roskasta.

Toki pääkaupunkiseudulla pelkän roskan ostaminen voi olla ainoa tapa päästä kiinni kesämökkiunelmaan. Vaaditaan joko tukku rahaa tai sinnikästä remontointia ja raivaamista.
Pidän remontoinnista ja siihen liittyvästä puuhastelusta. Tykkään pienessä määrin raivata maata ja kuoputta multaa. En omakotitaloasumisen verran vaan juuri ja juuri kesämökkikauden verran. Kesämökin voi ja joutuu, ainakin tuollaisen muutaman neliön kopperon, kuitenkin paketoimaan talveksi horrokseen ja se olisi minulle oikein sopiva vaihtoehto.

Jään seuraamaan rähjämökkerön myynnin edistymistä ja jos kohde ei hetkeen häviä markkinoilta niin ehkä isken alakanttiin lätkäistyllä tarjouksella.
Olisihan se nyt melkoista omistaa mökki, vaikka sitten leikkimökin kokoisen purkukuntoisen rähjän. Ja tietenkin remontoisin siitä oikean kesäparatiisin.😂