Olen se joksi valitsen tulevani
Minä en ole se, mitä minulle on tapahtunut. Minä olen se, joksi valitsen tulevani.
Törmäsin tuohon lauseeseen sattumalta somessa jo kauan aikaa sitten. Lause on kuin seinätarran teksti ja uppoaa helposti korulausehöttöön, mutta jostain syystä tekstinpätkä jäi mieleeni.
Olen vuosien saatossa saanut työssäni tavata paljon erilaisia ihmisiä ja saanut kuulla monenlaisia elämäntarinoita.
Ihmisten taustat ja tarinat kiehtovat minua valtavasti.Työni lisäksi kuuntelen aika paljon podcasteja, katson youtube videoita ja seuraan somessa kiinnostavia kanavia joissa keskustellaan monipuolisista aiheista usein hyvinvointiin ja elämän kokonaisvaltaiseen tasapainoon liittyen.
Rakastan monipuolisia keskusteluita. Opin, innostun ja ammennan energiaa elämääni sparraavasta pohdiskelusta ystävieni kanssa.
On kiinnostavaa kuulla miten erilaisista taustoista ja monivaiheisista poluista riippumatta olemme päätyneet saman pöydän ääreen keskustelemaan ja löydämme samaistumispintaa johon tarttua.
Aika usein törmää siihen, että esimerkiksi työpaikalla, parisuhteessa tai harrastusporukassa on moni asia huonosti.
On kiinnostavia työtehtäviä, hyviä keskusteluita puolison kanssa, kivat pelit joukkueen kanssa, mutta on myös haastavat asiakkaat, kotitöistä naputtava puoliso ja töykeä joukkuekaveri.
Me emme aina voi valita, mitä meille tapahtuu. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten jatkamme elämää tapahtuneen jälkeen. Jäämmekö jumiin tapahtuneeseen vai menemmekö eteenpäin. Siedämmekö huonoa kohtelua tai ahdistavaa ilmapiiriä, vai teemmekö asialle jotain.
Oma ohjeeni on usein se, että vaikuta niihin asioihin joihin sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ja pyri sopeutumaan niihin asioihin joihin et voi vaikuttaa. Jos näiden suhde ei ole tasapainossa, vaan niitä siedettäväksi jääviä asioita joihin ei voi vaikuttaa on enemmän, on tehtävä valinta lähteä vai jäädä.
Aivan oma lukunsa on epäterveet ihmissuhteet ja kaikenlainen väkivalta joissa ainoa ohjeeni on, lähde eri suuntaan ja hae apua elämän uudelleen rakentamiseen.
Puhun nyt siis tilanteista, kun kyseessä on mielipidetason haasteet tai vaikka työjärjestelyt.
Ne asiat joihin ei voi vaikuttaa, voi aiheuttaa myös ikäviä tunteita ja jos pättää jäädä niiden tunteiden kanssa elämään oppiminen voi olla joskus haastavaakin.
Kyse ei tietenkään ole siitä että pitäisi oppia kontrolloimaan itseään niin ettei tuntisi ikäviä tunteita. Voittaja ei ole se joka ei tunne ikäviä tunteita, vaan se joka tuntee ne tunteet ja menee silti eteenpäin.
Merkityksellistä on se mihin keskittyy sen ikävän tapahtuman ja tunteen jälkeen. Kuinka paljon antaa sen vaikuttaa ja viedä itseltä keskittymistä ja energiaa.
En voi vaikuttaa sataako ulkona tai tuleeko bussi ajoissa, mutta siihen voin vaikuttaa miten päivääni asennoidun.
Kun sen ymmärtää, muuttuu kliseinen lause minä en ole se, mitä minulle on tapahtunut. Minä olen se, joksi valitsen tulevani ihan oikeasti merkitykselliseksi ja sen vaikutukset huomaa ihan päivittäisessä elämässä.
Seuraa minua Instassa @hejcki