Onko sinulla hyvä itsetunto?

Olen vuosien saatossa pohtinut paljon itsetuntoa, itsetuntemusta ja itsevarmuutta. Mitä se edes tarkoittaa? Mitä eroa niillä on? Mistä koostuu hyvä itsetunto, -varmuus ja -tuntemus?

Ajattelin lapsena ja nuorempana, että hyvä itsetunto on sitä, ettei jännitä esiintymistä ja ei mene lukkoon, kun joutuu haastavaan tilanteeseen. Vaikkapa työhaastatteluun tai väittelytilanteeseen.

Kun elämässä on tullut haasteita niin mielenterveyden, ihmissuhteiden ja työelämän osa-alueilla on ajatukseni itsetunnosta, itsetuntemuksesta ja itsevarmuudesta saanut laajemman merkityksen. Olen myös vaikeiden aikojen myötä joutunut ja päässyt kehittymään myös tällä elämän osa-alueella.

Mielestäni minulla on terve itsetunto. Olen oppinut tuntemaan itseäni ja hyväksymään itsessäni eri puolia ja pitämään itsessäni myös niistä puolista jotka joskus tuntuivat hankalilta. En ole täydellinen, mutta kelpaan itselleni.
Koen että tähän on vaikuttanut paljon tärkeimmät ihmissuhteeni ja niissä käydyt hyvin rakentavat keskustelut.

Minulla on pari luottoihmistä niihin tilanteisiin, kun on tarve pohtia omaa olemista ja elämän suuria ja välillä kipeitäkin kysymyksiä. Olemme yhdessä reflektoineet elämän eri osa-alueita, kokemuksiamme ja kasvaneet syvällisen pohdinnan myötä kohti terveempää ja vahvempaa itsetuntoa ja itsevarmuutta.
Minulle tällaiset keskustelut on erityisen tärkeitä.
Haluan kehittyä ja kasvaa ihmisenä ja sitä myötä ymmärtää itseäni ja ympäröivää maailmaa paremmin.

Minulle on ollut tärkeää löytää omat todelliset arvoni, tarpeeni ja tavoitteeni. Olen, niin kuin varmasti moni muukin, elänyt pitkään valmiiden annettujen arvojen mukaisesti. Ehkä vanhemmilta opittujen -, kasvuympäristön – ja yleisten arvojen mukaan.
Oma itsetuntemus ei ehkä ole ollut vielä sillä tasolla, että arvojen kyseenalaistaminen olisi ollut ajankohtaista tai ehkä ei ole pysähtynyt miettimään koko arvoasiaa.
Omien arvokysymysten ääreen pysähtyminen on ollut kasvattavaa. Mitkä todella ovat minun arvoni, mihin minä perustan elämäni kulmakivet ja mitkä tavoitteet minua ohjaavat valinnoissani.
On helpottavaa luopua annetuista arvoista, jotka eivät enää vastaa omaa näkemystä siitä miten haluan elämässäni asioita painottaa. Hyvä itsetuntemus on avain tiedostamaan, miksi ajattelemme, käyttäydymme ja tunnemme tietyllä tavalla.
Koen lukuisten keskustelun, pohdinnan ja itsetutkiskelun avartaneen ymmärrystäni ja itsetuntemustani valtavasti.
On todella kiinnostavaa pysähtyä miettimään yksinkertaisenkin asian äärellä mitä ihan aidosti tästä asiasta ajattelen. Mikä on omaa valintaani ja mitä ohjaa opittu arvo tai tapa. Toimimme helposti opittujen tapojen mukaan kyseenalaistamatta tai teemme mitä meiltä odotetaan.
Hyvä itsetunto ja itsetuntemus perustuukin itsensä hyväksymiselle ja omien arvojen rehelliselle punnitsemiselle. Jos ei tiedä kuka tai millainen on tai mitä oikeasti haluaa, on vaikea myöskään olla onnellinen.

Olen nuorempana kokenut haasteita itseni hyväksymisen ja kelpaamisen kanssa. Olen tuntenut olevani vääränlainen ja kokenut että minun tulisi olla enemmän jotain mitä en ole. Se on luonnollisesti vaikuttanut myös itsetuntooni. Koen, että minun olisi pitänyt mahtua tietynlaiseen muottiin, eikä tilaa itsetutkiskelulle jäänyt. Terve itsetuntemus ei päässyt kehittymään ja koska se on pohja hyvälle itsetunnolle, en myöskään kokenut itseäni itsevarmaksi.

Itsetunto on herkkä ja haavoittuva ominaisuus meissä kaikissa, mutta se on myös ominaisuus joka ei periydy, vaan sitä voi harjoittaa koko ikänsä.
Vasta, kun on valmis hyväksymään itsessään myös ei toivottuja piirteitä ja ominaisuuksia, ollaan lähellä hyvää itsetuntoa.
Jälkeenpäin ajateltuna olen tarvinnut kaiken tämän kompastelun ja kipuilun tullakseni näin pohtivaksi ja avarakatseiseksi mitä tänään koen olevani.
On upeaa olla tällainen. Olen aidosti ylpeä keskustelutaidoistani ja pohdiskelun tasosta, johon kykenen kaiken kompastelun jälkeen ja ansiosta.
Kiitos läheiseni ja ystäväni upeista keskusteluista ja haastamisesta, te olette tukeneet minua tässä kasvussa!