Tänä aikana, kun koko maapallomme elää poikkeustilaa ja monet meille tutut toiminnot ja palvelut on suljettu ja sosiaalisia kontakteja on rajoitettu, kokee meistä moni elämässä tietynlaista pysähtyneisyyttä.
Monelle on jopa työkuviot seisahtuneet ja taloudelliset haasteet voi olla todella kovat. Myös meillä joilla työt jatkuvat joko työpaikalla tai etänä kotioloista on kuitenkin vähintään vapaa-ajalla rajoitteita harrastusten ja muun sosiaalisen elämän osa-alueilla.
Hyvä niin sillä tämä globaali kriisi sen todella vaatii.
Paitsi, että monen arki on seisahtunutta, on myös oiva tilaisuus pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä mitä näkee, kun katsoo peiliin.
Voi katsoa vaikka ihan konkreettisestikin peiliin, mutta myös ajatuksen tasolla puntaroida omia arvoja, elämäntyyliä ja ihmissuhteita.

Olipa tällaista kriisiä tai ei on välillä tervettä pysähtyä hieman tarkemmin miettimään miten tätä elämää elää. Mitkä ne omat haasteet ja oppimisen paikat on.
Missä omat vahvuudet pääsee esiin parhaiten ja mistä oma hyvinvointi aidoimmillaan koostuu.
Ajattelen, että jos ei koskaan pysähdy tai uskalla katsoa itseään syvälle sisimpään ja kohdata itseään, ei pysty myöskään kehittymään ihmisenä.

Silloin on vaarana käydä niin, että omia haasteitaan ja ongelmiaan ei tunnista ja kun ihmissuhteissa ajautuu ristiriitoihin niin näkee vian vain toisessa osapuolessa.
Omat haasteet ikään kuin heijastuu toisen virheiksi. Että kyllä minä muuten, mutta, kun tuon toisen kanssa ei pysty keskustelemaan jne.
Tunnistatko ihmisen joka jatkuvasti vaihtaa työpaikkaa siitä syystä, että hän kokee ettei hänen erinomaisuuttaan ymmärretä, työkavereissa tai pomossa on jotain vikaa. Ehkä lähipiirissäsi on henkilö, joka toistuvasti aloittaa rakkautta pursuavan ihmissuhteen ja päätyy kuitenkin kohta siihen, että tuo toinen on niin hankala ihminen, ettei hänen kanssaan voi elää.
Se on mielestäni pahimmillaan seurausta siitä, kun ei halua, uskalla tai ymmärrä pysähtyä itsensä äärelle, tunnustella ja tunnistaa omia kehityskohtiaan ja haasteitaan. Kehittyminen junnaa paikallaan, sama kehä kiertää ympyrää ja elämä potkii.
Me emme aina voi vaikuttaa asioihin mitä meille tapahtuu, mutta siihen voimme aina vaikuttaa miten reagoimme kokemaamme ja miten jatkamme elämää sen kokemuksen jälkeen.

Nyt jos koskaan on hyvä tilaisuus käyttää aikaa omien ajatusten, haasteiden ja kokemusten reflektointiin ja sitä kautta kehittää itseään.

Mitä sinä näet, kun katsot peiliin?

Itse näen hieman stressaantuneen ihmisen, jonka elämä ei aina ole mennyt helpointa polkua. Samalla ihmettelen, kuinka positiiviselta tuo ihminen näyttää ja miten positiivisesti suhtautuu elämään. Hieman surumielisistä silmistä loistaa ilo sekä tasapaino ja vahva luottamus huomiseen.

Toivon sinulle energistä ja aurinkoista päivää sekä paljon asioita elämääsi.

Seuraa minua Instagramissa @hejcki

Meidän kaikkien elämää koskettaa tällä hetkellä koronaviruksen leviämisen estämiseksi tehdyt poikkeukselliset toimenpiteet. Poikkeuslaki rajoittaa muun muassa meidän kaikkien vapaata liikkumista ja kymmentä ihmistä suuremmat tapaamiset on kielletty.
Nämä poikkeukselliset toimenpiteet aiheuttavat varmasti suurimmalla osalla meistä hyvin laajan tunteiden kirjon.

Itse olen välillä ahdistunut rajoittuneesta elämästä ja ollut hyvin harmissani monen läheisen ja tuntemattomankin taloudellisesta tilanteesta.
Raskaassa tilanteessa on välillä haastavaa löytää päivästä jotain hyvää ja positiivista.

Perheelläni on jo pitkään ollut iltaisin tapana makoilla yhdessä sängyllä ja jokainen sanoo onko päivässä ollut jotain mikä ei ollut kivaa ja mikä puolestaan oli kivaa.

Kun kaikki on sanonut omat kivat ja ei kivat asiansa, kertoo jokainen mikä itsessä on sillä hetkellä parasta, missä on taitava ja mistä haaveilee.
Se on ollut hyvä rauhoittumisen keino muuten joskus hektisenkin arjen keskellä.
Alakoululainen on oppinut paljon tunteiden ilmaisemisesta ja mikä parasta sanoittamaan myös sitä mitä itsessä pitää parhaana puolena ja kertomaan myös haaveistaan.

Tässä haastavassa maailmantilanteessa suosittelenkin kaikille tällaista yksinkertaista perheen yhteistä tai itsekseen pysähtymistä ja päivän asioiden puntarointia. Mitä päivässä olisi voinut mennä paremmin, mutta mitkä asiat oli kivoja, mikä itsessä on parasta, missä on taitava ja mistä haaveilee.

Marraskuun pimeinä iltoina oli mukava haaveilla päivän pitenemisestä. Kun päivään alkoi pikkuhiljaa hiipiä lisää valoisia minuutteja tuntui keväästä ja kesästä haaveilu kutkuttavalta.
Löydät varmasti jokaisesta päivästä jotain hyvää ja itsestäsi jotain mieluisia puolia.

Minun tässä päivässä ei niin kivaa ei ollut erityisesti mikään. Kivaa oli se, että oli niin aurinkoinen ja keväinen sää. Minussa parasta on se, että olen kekseliäs ja rohkea. Olen taitava puhumaan ruotsia ja leikkaamaan hiuksia. Haaveilen kesämökillä olosta ja siitä, että tämä korona pandemia on ohi.

Kerro kommenteissa mikä tässä päivässä ei ollut niin kivaa ja mikä oli kivaa?
Mikä sinussa on parasta ja missä olet taitava? Entä mistä haaveilet juuri nyt?