Paluu arkeen

Pihlaja on kaunis puu. Se puhkeaa lehteen ensimmäisten joukossa, tuoksuu valkoisessa kukassaan, hehkuu oranssinpunaisine marjoineen ja vielä syksyllä säkenöi kauniisti ruskan väreissä.

Pihlajasta on kuitenkin muodostunut minulle kesän rajallisuuden muistuttuja. Kun pihlaja puskee kukkansa esiin herää viimeistään se ajatus, että apua tämä on kohta ohi. Punaisten marjojen notkuessa terttuina ohuilla varsilla, alkaa epätoivo iskeä. Tämä todella lähestyy loppuaan.

Pihlaja on kuin pessimistinen ihminen, joka istuu juhannuksena kannolla neppaa tupakantumpin maahan ja huokaisee, kohta se on taas syksy.

Kesälomani päättyi juuri. Palasin maanantaina töihin hieman ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta levänneenä ja rentoutuneena, mutta samalla pieni ahdistus rinnassa siitä, että kohta syksy kellastaa puiden lehdet ja ne putoaa maahan. Jäljelle jää harmaat rungot ja tuulisen tihkusateen piiskaamat kadut.
Se tunne vaatii hieman sulattelua, kun maiseman ainoa värin tuoja on liikennemerkkien maalipinta, kaikki muu on harmaata.

Rakastan kesää! Lämpöä, valoa ja aurinkoa. Niitä hetkiä, kun meri kimaltelee miljardien  timanttien lailla auringonsäteiden osuessa sen liplattavaan pintaan. Sitä tunnetta, kun rantahiekka on liian kuumaa paikoillaan seisomiseen ja jäätelö sulaa tötteröönsä.

Suomen kesä on ihan onnettoman lyhyt. Siksi siihen latautuu paljon toiveita ja odotuksia.
Elokuun loppu merkitsi minulle ennen lähes kuolemaa. Ahdistus painoi rintaa, eikä syysloma, pikkujoulut ja joulun tunnelma tuoneet minkäänlaista lohtua seuraavan kesän odotukseen.
Vasta, kun tammikuun paukkupakkaset väistyvät kevätauringon hehkuttamiin hankiin, kääntyi minun päässäni kello kohti positiivista. Kaikki siihen väliin saadut ilonpilkahdukset tuntuivat väkinäisiltä. Mitättömiltä kevään ja kesän tuoman riemun rinnalla.

Selvitäkseni talven pimeistä kuukausista minun oli pakko alkaa muuttamaan asennettani.Helppoa se ei ollut, mutta ihme kyllä mielen voima on aika merkillinen.
Aloitin selviytymisharjoitukseni pidentämällä kesääni.
Aloin tarkkailemaan luontoa. Pistin joka ikisen keväästä muistuttavan asian merkille. Tietoisesti huokailin ja ihastelin pienintäkin räystäältä putoavaa vesipisaraa. Lumeen ilmestynyttä kevättalven pälveä ja sinnikkäintä Lumikelloa joka pisti esiin aurinkoisesta kinoksesta. Jokainen kevään merkki muistutti kesän lämmöstä ja siitä kaikesta ihanasta mitä olisi edessä.
Se todella toimii. Aluksi se tuntui teennäiseltä, mutta ajan kanssa luonnon tarkkailu alkoi kiinnostamaan.
Kuka näkee ensimmäisen leskenlehden. Mikä on ensimmäinen muuttolintu tai kuinka aikaisin ensimmäinen kärpänen surisee ikkunassa. Luonnossa tapahtuu yllättävän aikaisin kesästä muistuttavia asioita.

Miten sitten selvitä syksystä. Pimenevistä illoista ja lyhyistä päivistä.
Keskityn taas ihailemaan luontoa ja pyrin lisäämään arkeeni mahdollisimman paljon säästä riippumattomia kivoja asioita.

Sen sijaan että rämmin luopumisen tuskassa, ruskan hehkuessa kauneimmillaan, yritän nauttia luonnon tarjoamasta väriloistosta.
Tietoisesti puhun koko elokuun vielä kesästä ja teen kesäasioita vielä loman lomien loputtua. Lataan viikonloppuihin pikku reissuja ja illanistujaisia.

Kesällä ladatessani aurinkoenergiaa mietin rantahiekan poltellessa jalkojani, että tähän hetkeen yritän palata kostean marraskuun kylmyydessä, kun työpäivä on alkanut ja päättynyt pimeässä. Joskus makaan silmät kiinni sohvalla jalkalampun alla ja annan ajatusten laukata kesän fiiliksissä. Lampun valon kajastaessa silmäluomien läpi olen monta kertaa tehnyt muutaman minuutin retken kesäiselle rannalle tai maastopyörän päälle auringon paahtamille kallioille.
Talven kuukausille on kiva varata myös jotain pientä odotettavaa. Konsertti, illanistujaiset, matka tai mitä ikinä keksitkään.
Siitä johtuen päätin vuosia sitten, että juhlin joka ikinen vuosi syntymäpäiviäni, jotka ajoittuvat tammikuulle. Ihan vain siksi, että olisi jotain kivaa ja piristävää. Olen myös monena talvena järjestänyt talvibileet ystäväporukalle. Keinoja on monenlaisia.

Myös se tuntuu lohdulliselta, että ihan jokainen teistäkin elää tätä samaa vuodenaikojen vaihtelua. Lyhyttä kesää ja pitkää talvea.
Paitsi ehkä sinä joka luet blogiani Australiassa.
Aurinkoista loppukesää!