Piristystä kaamokseen
Olen voinut tänä syksynä ja alkutalvena ihmeellisen hyvin. Synkät päivät ja märät kelit ovat lannistaneet vain ajoittain, eikä valon vähyys ole tuntunut sellaisena taakkana kuin joskus aikaisemmin.
Uskon, että yksi merkittävä tekijä on ollut piristävä mökkiprojekti. Olen vasta rakastuneen tavoin elänyt huumaa tuoreena mökin omistajana.
Remontin suunnittelu ja organisointi on tuonut arki-iltoihin mukavaa puuhastelua ja viikonloppuihin olen mahduttanut mahdollisimman paljon mökillä touhuamista. Paljon onkin jo mökin ilme muuttunut. Kierrätyskeskus ja jätteen lajitteluasema on vetänyt minulle tarpeetonta materiaalia kuormakaupalla.
Vaikka seuraavassa hetkessä liiskaantuisin asfalttijyrän alle, kuin junan raiteelle jätetty kolikko, koen saaneeni mökkielämältä valtavasti jo tähän mennessä. Jokainen hetki, rotan pesän löytämistä lukuunottamatta on ollut pelkästään positiivista energiaa lataavaa.
En malttaisi odottaa kevättä ja tulevaa kesää, mutta sitä ennen nautin kyllä myös tästä ajasta ja remonttihommista täysillä.
Välillä minulta on ihmetellen kysytty, että miten minusta on kuoriutunut tällainen remppaukko ja osaanko todella itse remontoida.
Ei minusta ole kuoriutunut mitään, olen aina ollut remppaukko. Olen jopa työskennellyt remonttifirmassa nuorempana.
Lapsuudenkodissa opin paljon remontoinnista. Olin seiskalla, kun perheeni muutti vanhaan maalaistaloon, joka sitten remontoitiin omin voimin. Osallistuimme isossa perheessä kaikenlaisiin kodin töihin. Sitä oppi käyttämään vasaraa siinä missä hiuksiakin leikkaamaan.
Tässä on hyvä esimerkki muun muassa siitä miten sosiaalisessa mediassa voi saada kuvan, että tuntee jonkun henkilön läpikotaisin, mutta todellisuus onkin jotain muuta.
Vaikka jonkun mielestä ehkä ammennan asioitani avoimesti sosiaaliseen mediaan, se on todellisuudessa vain kapea suikale minun elämääni.
En halua, enkä edes millään ajallisesti pystyisi raottamaan kaikkia elämäni osa-alueita.
Rehellinen olen kuitenkin kaikessa mitä somessa näytän tai kerron.
Mökkielämän lisäksi olen muutenkin keskittynyt elämässäni enemmän niihin ihmisiin ja asioihin jotka tuottavat minulle iloa ja hyvää oloa. Olen pyrkinyt tekemään valintani itseni parhaaksi, muita kunnioittaen.
Välillä se on vaikeaa. On hankalaa olla itsekäs, mutta välttämätöntä kun vaakakupin toisessa päässä killuu oma hyvinvointi. Jotta voi antaa muille hyvää energiaa on voitava itse hyvin.
Vaikka terve itsekkyys ja rehellisesti omien tunteiden ja ajatusten mukaan toimiminen on välillä tuntunut todella vaikealta, on sillä ollut selkeä positiivinen vaikutus myös läheisimpiin ihmissuhteisiini.
Olen myöskin yrittänyt olla välittämättä liikaa toisten mielipiteistä. Sekin on yllättävän hankalaa jopa pienissä asioissa.
Pienet asiat on kuitenkin lähde kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja sen olen elämässäni todeksi kokenut.
Kun en kuormita itseäni ihan niin paljoa kaikille kaikkea olemalla, enkä jokaisessa käänteessä mieti miten vastapuolen kannalta olisi paras, on se yllättävän vapauttavaa ja energiaa lisäävää.
Marraskuu taittui jo taakse ja minä vasta nyt alan havahtua siihen, että ulkonahan on pimeää jo varhain iltapäivällä.
Kohta käännytään jo kohti valoa ja kevättä. Sitä ennen kuitenkin nautitaan joulusta ja talvesta.
Minulle selvästi paras talven pimeydestä selviämisen resepti on aktiivisena pysyminen ja päivien täyttäminen itselle mieluisilla asioilla.
Miten sinä selätät pimeän kauden ja marraskuun kaltaisen märän sesongin?