Vuodenvaihde

Tulitikkutyttö oli lapsuudessani usein kasetilta kuuntelemani satu. Järjettömän surullinen ja lohduton tarina, mutta silti ja ehkä juuri siksi se jotenkin kiinnosti lapsen mieltä.

Muistan usein pyyhkineeni kyyneleitä, kun sadun pikkutyttö raapi tulitikkuja lämmitelläkseen kylmällä kadulla ja lopulta nukkui ikiuneen vuoden viimeisenä yönä.
Tämä surumielinen ajatus lapsuuden sadun maisemista tuli jostain syystä mieleeni, kun mietin kulunutta vuottani.
Vuoteni ei onneksi päättynyt paleltumiseen kylmälle kadulle vaan hyvänolon tunteeseen ja kiitollisuuteen.
Vuosi 2019 on ollu ääripäiden vuosi minulle. Olen ollut todella solmussa ja kasvot seinää vasten monien asioiden kanssa. Olen joutunut vaihtamaan työpaikkaa vasten tahtoani ja yksityiselämässäni siipi on kyntänyt kuraa loputtoman pitkältä tuntuvan ajan.

Ääripäiden vuosi siksi, että sen lisäksi, että olen kyntänyt siipi maassa, olen myöskin läpikäynyt vaikeita asioita terapiassa ja kuin ihmeen kaupalla löytänyt sisältäni rauhaa joka on työntänyt minua eteenpäin.

Vaikka itse koen jakavani vain hyvin pienen osan elämästäni somessa, saan siitä huolimatta välillä kritiikkiä siitä, että jaan liian henkilökohtaisia asioita ja ettei esimerkiksi uskontoja koskeviin aiheisiin kannattaisi kajota.
Kun olen puhunut tai kirjoittanut asioista seksuaalivähemmistöön kuuluvan näkökulmasta, olen saanut ihanaa kannustusta mutta myös ihmetteleyä, miksi aiheesta pitää puhua.

Kriittisellä suurennuslasilla on syynätty myös muun kaikkea sanomistani, mikä on liittynyt millään tavalla uskonnolliseen yhteisöön johon synnyin ja jossa lapsuuteni ja nuoruuteni elin.

Minua on kehotettu hakeutumaan hoitoon sen sijaan, että terapioin itseäni julkisella alustalla.
Arvaa mitä? Olen hakeutunut hoitoon silloin, kun siltä on tuntunut. En kehotuksestasi, vaan jo aiemmin omasta tahdostani. Siinä hyvä esimerkki, että todella jaan pienen osan elämästäni. Se mikä on minulle liian henkilökohtaista jaettavaksi, säilyy minun ja ehkä läheisteni tiedossa.

Olen saanut myöskin valtavan lämmintä kannustusta ja rakastavan huolehtivaisis kommentteja teistä monelta. Olen saanut tuntea sen mitä on oman yhteisön tsemppaava voima.
Koen, että teistä on muodostunut minulle oma pieni yhteisö. Te blogin lukijat ja Instagram seuraajat, te olette minun yhteisöni.

Olen tavattoman ylpeä siitä miten rohkea minusta on tullut teidän kannustuksella.
Olen tämän vuoden aikana tehnyt ihan tavallisia asioita, mutta silti asioita joihin olen kaivannut tsemppausta ja kannustusta. Siinä teidän rooli on ollut enemmän, kuin ehkä osaat kuvitellakaan.

Kiitä teitä jokaista lukijaa, @hejcki Instagramin seuraajaa, kommentoijaa ja oman tarinansa jakajaa. Olette tehneet minun vuodestani ikimuistoisen ja kaikkien ääripään kompastelujen keskellä todella upean ja itselleni erittäin tärkeän. Olen kasvanut ihmisenä teidän kannustuksen ansioista! Kiitos!

Toivon, että ensi vuosi toisi tullessaan paljon hyvinvointia lisääviä asioita. Aion ainakin tehdä kaikkeni sen eteen, että niin kävisi.

Olkoon vuosi 2020 meille kaikille, minun yhteisölleni, hyvinvoinnin vuosi!

Hyvää uuttavuotta!

puheenaiheet tapahtumat-ja-juhlat hyva-olo ystavat-ja-perhe
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.