Yrittäisit edes olla kuten muut
Oletko koskaan pysähtynyt katsomaan sinulle tuttua ihmistä tarkkaan? Antanut silmiesi vaellella hänen kasvoillaan ja tutkinut piirteitä. Oletko huomannut jotain uusia piirteitä joihin et aiemmin ole kiinnittänyt huomiota?
Katselin joskus vanhempieni kuvaa yrittäen tunnistaa heissä omia piirteitäni. Koitin hahmottaa kummalta olen saanut mitäkin piirteitä ja mistä minun kasvojeni piirteet muodostuvat. Olen selvästi enemmän äitini näköinen, mutta vahvoja piirteitä on myös isältäni. Vaaleaa tukkaa en kyllä keksi mistä sen olen saanut, kun molemmat vanhempani ja heidän vanhempansa olivat tummahiuksisia. Tosin äitini isä oli lähes kokonaan kalju ja vähät haivenet olivat valkoisen harmaat niin kauan kuin muistan joten siitä en ole aivan varma.
Tykkään seurata ihmisiä ihan missä tahansa liikunkaan. Työmatkalla bussissa, kahvilassa istuskellessa tai somessa ruudun takaa. Mietin mihin he ovat menossa, mitä tekevät työkseen tai mitä he miettivät juuri silloin. Saatan kuvitella heille puhekupliin vuorosanat.
Minusta on ihmeellistä, että miten kaikki maailman ihmiset, identtisiä kaksosia lukuunottamatta, ovat eri näköisiä. Suomalaisilla on tietyt tunnistettavat piirteet, samoin kuin esimerkiksi venäläisillä. Kuitenkin kaikki on eri näköisiä.
Miten ihmeessä kaikille riittää jokin oma yksilöllinen piirteensä.
Olen monesti miettinyt, että olisi kiinnostavaa päästä päiväksi jonnekin kasvonpiirteiden keskusvarastoon päättämään minkä näköisiä ihmisiä sinä päivänä syntyy. Suunnittelisin perhe kerrallaan miltä kukin näyttää. Yhden huulia vetäisin viivamaisemmiksi kuin muiden. Toisen poskia hieman pyöreämmiksi ja kolmannelle laittaisin leveän leuan.
Oletko joskus painanut nuken leuan sisään tai puristanut posket lommolle. Nukke saa aivan uudet piirteet, kokeilepa. Tekisin siellä keskusvarastolla juuri siten.
Meistä jokainen on uniikki,oman näköinen itsensä. Muoti ja kauneusihanteet kuitenkin yrittävät tunkea meitä samaan muottiin. Pitäisi olla hoikka, napakka peppuinen ja kipakka rintainen. Tukkaa saisi mielellään olla enemmän kuin keskiverto suomalaiskylän asukkailla yhteensä, sen tulisi olla kiiltävää ja sopivasti laineilla. Huulten pitäisi olla hieman törröllä, ihon virheetön ja sopivasti päivettynyt, mutta ei nyt herranjestas liikaa kuitenkaan.
Silmien alla ei saisi olla pusseja ja jos et jaksa treenata sixpackia niin pidä nyt edes vatsaasi sisään vedettynä hyvänen aika. Jos olet mies niin hartioihin pitäisi saada lisää muotoja ja käsivarsien tulisi olla vahvat ja sen näköiset kuin olisit viettänyt nuoruutesi tukkijätkänä.
Miten harmi onkaan, että massaan meitä työntävät kauneusihanteet ovat jatkuvasti pinnalla. Ulkoisilla seikoilla, kuten vaatteilla, meikeillä jopa täyteaineilla ja leikkauksilla yritämme tasapäistää itsestämme kauneusihanteiden raamien mukaisia. Miten ihmeessä niin monella ajattelevalla ja tiedostavalla yksilöillä unohtuu yksilöllisten piirteiden arvokkuus ja uniikkius.
Minusta on kiinnostavaa jos ihmisestä ei heti ensi silmäyksellä voi päätellä mitä hän esimerkiksi tekee työkseen, minkä ikäinen hän on tai millainen sosiaalinen asema hänellä on.
Työasut on tietenkin asia erikseen, mutta kun se työpaikan ovi sulkeutuu niin minusta on hauskaa jos jäteauton kuljettaja kipsuttaa kotiin korkkareissa ja jakkupuvussa tai menestyneen suuren konsernin toimitusjohtajan t-paidan paljastamia käsivarsia koristaa näyttävät tatuoinnit tai kirkkoherralla on korvalehdet venytetty.
Yllättävän moni virkahenkilö kulkee kuitenkin vaaleansinisessä kauluspaidassa ja tummanharmaissa suorissahousuissa, vaikka työnantaja ei määrittelisi pukukoodia.
Miksi papin pitäisi näyttää papilta, rekkakuskin rekkakuskilta tai presidentin presidentiltä. Saa tietenkin näyttää jos niin haluaa, mutta parasta olisi minun mielestäni se jos jokainen voisi ja uskaltaisi olla oma kaunis ja komea itsensä juuri siten kuin itse sen parhaaksi näkee, olipa iältään, ammatiltaan tai sukupuoleltaan mitä vain.
Seuraa minua Instassa @hejcki