Kohti valoa – kirjoitukseni henkisen väkivallan uhrina 2/3

Tässä jatkoa vanhan blogini postauksille.

4.11.2019 – Hulk

Viikko alkoi heti pöydän hakkaamisella ja huutamisella, kun en halunnut maksaa foodoran 9e toimituskuluja. Tilasit itse itselle ruokaa ja minä hain kaupasta nugetteja samalla ajellen tunnin päämäärättömästi ettei vain tarvitsisi palata kotiin. Oli mukava juhlia ajokorttia kanssasi rakas.

Suutut aivan pikkiriikkisistä asioista ja kaikki on automaattisesti minun vikani. Milloin tietokonetuoli painaa selkään ikävästi, milloin et jaksa tehdä ruokaa, milloin olemme yhdessä kaupassa käydessämme unohtaneet ostaa aamupala-aineksia… Lista on loputon. Koskaan ei voi tietää mikä katkaisee kamelin selän. Onneksi olen mestari hiipimään hiljaa varpaillaan ja olemaan ärsyttämättä ainakaan selvistä syistä. Tai sitten en vain enää välitä.

*
6.11.2019 – Mun koti ei oo täällä

Se tunne, kun olen tiellä ja haitoilla pelkästään hengittämällä. Olen näkymätön Ninni, istun hiljaa tietokonetuolissa päästämättä mitään ääntä. Seinät kaatuvat milli kerrallaan niskaani ja kirjoitan puhelimen muistioon: joululahjaksi näkymättömyysviitta. Kuuntelen kun elät elämääsi ystäviesi kanssa virtuaalimaailmassa ja sinulla on hauskaa. Naurat. Miksi sinä saat nauraa ja minä en? Lähden ulos. Siellä saan tömistellä ja olla oma itseni. Asfaltti vilistää jalkojeni alla ja kiristän tahtia. Kumpa kotiin ei tarvitsisi enää mennä ollenkaan ja lenkki jatkuisi ikuisesti.

*
9.12.2019 – Kyllä herra

Yöllä aivoilla oli taas muuta tekemistä kuin rauhoittuminen. Aamulla puoliunessa töihin. Töissä puhelin soi 37 kertaa ja tuntui etten saa mitään aikaiseksi. Onneksi töiden jälkeen joutuu vielä menemään kauppaan ja apteekkiin. Äkkiä kotiin ja kello lyö jo viisi. Alappa tekemään ruokaa ja tajuta että apteekissa unohtui käydä.

Minulla ei onneksi ole oikeutta olla pahalla mielellä tai äkäinen. Minun olisi pitänyt tsempata, vetää feikkihymy päälle kun avaan kotioven. Koti ei ole minulle paikka jossa saan olla oma itseni. Tämä on paikka jossa miellytän sinua joka hetkessä. Aloit huutaa ja haukkua sekä ilkkua minua ja maustoin jauhelihan kyynelillä. Kumpa voisin palata vuoteen 2015 ja jättää koko kortin katsomatta.