Retki Nukarinkoskelle

Viime viikon sunnuntaina näin pikkusiskojani pitkästä aikaa toisen siskon babyshowereiden merkeissä. Ensi kuussa viimeistään pitäisi serkuskatraaseen tulla lisävahvistusta. Sukupuolesta ei ole vielä tietoa mutta veikkaanpa vahvasti että tyttö sieltä tälläkin kertaa tulee. Pääsen jälleen ompelemaan pienen pieniä vaatteita vauvalle. Siskoni esikoinen täytti kesällä vuoden eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita on varmasti tiedossa (kokemusta on 🙂 Juhlien jälkeen päätettiin siskojen kanssa että mennään ottamaan lapsista vähän kuvia kauniille Nukarinkoskelle, koska ruska alkaa olemaan parhaimmillaan.

Uhkaava vesisade

Ruska tosiaan on parhaimmillaan mutta sää meinasi olla erimieltä. Päätettiin kuitenkin lähteä kuvailemaan heti maanantaina minun työpäivän jälkeen eli iltapäivällä. Koko päivän oli ollut hieman epävakaata säätä mutta Lohjalla paistava aurinko valoi uskoa minuun. Eli toiveikkaana kaasutin nopeasti päiväkodille, siellä vaatteiden vaihto tytöille (housut muuten ompelin edellisenä iltana klo22, eli ei yhtään viimetinkaan) ja matkaan kohti nukaria. Kunnes vihdoin päästiin tyttöjen kanssa perille niin siellä satoi kaatamalla. Parkkeerasin auton Sinin auton viereen ja vilkuteltiin vaan autosta toiseen hyvin epäluuloisina, että tuleekohan tästä yhtään mitään. Sadetutkan mukaan kuuron piti mennä ohi pian ja onneksi se menikin.

Ihana Nukarinkoski

Käveltiin ensin vähän harhaan lasten kanssa mutaisella ulkoilureitillä mutta pääsimme loppujenlopuksi sinne sillalle mihin oltiin suunniteltu menevämme. Onneksi olin valinnut tytöille mustat kultalettihousut, koska niistä ei niin se rapa ja märkyys näkynyt vaikka välillä pyllähdeltiin maahan ja istuttiin kivillä. Kohde oli hyvin valittu vilkkaille taaperoille ja leikki-ikäiselle. Olimme kosken haarautumiskohdassa eli molemmilla puolilla oli kuohuavaa vettä ja kosteita portaita ja kaksi siltaa. Eli ihan perusturvallinen leikkipaikka. Ketään ei uskaltanut päästää hetkeksikään silmistä.

Uusi harrastus

Minä olen alkanut pitämään valokuvaamisesta yhä enemmän ja nyt kuvat onnistuivat jotenkin todella hyvin. Syksy on vaan niin kaunista aikaa ja se värien loisto luonnossa on aivan uskomaton. Voi olla että tuolla luonnon kauneudessa ei vaan voi epäonnistua ja söpöt lapset on plussaa.  Meillä tytöt ovat tottuneet olemaan kuvattavana, vaikka ei ne ihan aina siitä tykkää. Pienillä palkinnoilla aina lopuksi, he jaksavat valokuvaavaa äitiä paremmin. Huomaan kehittyväni kokoajan valokuvaamisessa ja se innostaa kuvaamaan vielä enemmän. Toki paljon on opittavaa vielä ja joku valokuvauskurssikaan ei olisi pahitteeksi. Tai kurssi jolla opetetaan kuinka itse olla valokuvassa, se olisi minulle hyvä 🙂

Koskelta menimme yhdessä syömään Hesburgerin gourmet ruokalaan ja tytöt pääsivät vähän leikkimään Jaydenin kanssa. Kotimatka menikin rattoisasti kahden vähän väsyneemmän lapsen kanssa, mutta onneksi Muumien musiikkiretki pelastaa matkan kuin matkan. Meillä meinaa nykyään tulla autossa vähän riitaa siitä, että kenen musiikkia kuunnellaan. Takapenkiltä kuuluu melkein aina hyvin vaativaan sävyyn, että lastenlauluja tulisi kuunnella kokoajan. Kuka teillä päättää mitä autossa kuunnellaan? onko jokaisella omat vuorot vai miten?

– Jannina