Kuka ottaa sinun somekuvat?

Meidän perhe koostuu someaktiivista äidistä, lapsista joita kuvataan ja erittäin antisome isästä. Tykkään ottaa valokuvia ja valokuvaankin paljon lapsia, koiraa ja meidän elämää. Mutta minusta ei juurikaan ole kuvia, ei lomalta ei arjesta. Koska minä olen se joka on aina siellä kameran takana ja koitan ikuistaa meidän perhettä valokuviin. Mun miehen kännykkäkin on aivan tyhjä valokuvista kun taas mun puhelimessa on tälläkin hetkellä varmaan tuhat kuvaa ellei enemmän. Mutta, kuinka koulutetaan mies ottamaan sun somekuvat?

Määrä korvaa laadun

Tänään jouduin vähän puhumaan mun miestä ympäri tähän hommaan, koska tarvitsin itsestäni kuvia Vaikuttajamedialle. Blogini tulee siirtymään vaikuttajamedialle 1.12.2019 ja sinne piti saada muutaman kuvat joihin oli kuitenkin kriteerit miten ne pitää toteuttaa. Vähän meinas jännittää kun kuvaushetkikin jäi vähän viimetinkaan. Olin 6 aamua putkella töissä eli, kun pääsin kotiin oli jo pimeetä ja kuvat piti toimittaa huomiseen mennessä. Lähdimme tänään lounaan jälkeen koittamaan onnea Pusulan vpk:n seinän eteen ja no eihän se meinannutkaan mennä hyvin. Kuvia otettiin paljon, jotta nyt edes joku niistä onnistuisi. Mutta sitten tapahtui jotain ehkä se kuuluista ahaaelämys. Noin 150 kuvan jälkeen alkoi kuvaajakin lämmetä ja alkoi myös itse ideoimaan ja sitten meillä alkoi sujumaan. Ja kuvia tulikin yli 350 kappaletta 😀 (joukossa erittäin värikästä materiaalia)

Lasten kanssa kikkailu

Lapsikuvauksessa pitää aina vähän kikkailla, koska heidän kärsivällisyys olla kuvattavana on aika lyhyt. He eivät halua olla kuvassa silloin kun pitäisi mutta eivät halua pois silloin kun heitä ei kaivattaisi kuvaan. Tee niin tai näin niin aina menee väärinpäin. Joten Ellen pääsi myös kuvaamaan äidin kameralla ja oikeesti hyvää materiaalia tuli. Näin sain hänetkin innostumaan jälleen  ja sitten hänkin taas suostui tulemaan kuvattavaksi. Taas on naurettu, itketty ja kiristelty hampaita. Ihanaa sellaista perheen iloista yhdessäoloa… Not! Mutta tuli hyviä kuvia. Kaikki tämä ilo päättyi siihen että Isla päätti hyppiä vesilammikossa kastellen kengät ja housut ja Ellen suuttui kun ei voittanut juoksukisaa isänsä kanssa. Tultiin kotiin ja syötiin suklaakakkua, se auttoi!

Sitten alkoikin monen tunnin taistelu photoshopin kanssa, koska ihan en heti muistanut miten se ohjelma toimiikaan mutta siitäkin on nyt selvitty..

-Jannina