Solmuilua eli makrameen tekemistä

Olen aina ollut käsityö ihminen ja nyt viimeisimpänä olen hurahtanut solmuiluun eli makrameen tekemiseen. Makrameeta voi tehdä juuri niin monella tapaa mitä on tekijöitä eli tyylejä ja teoksia on tuhansia. Sen kun alkaa tekemään solmuja toisensa perään. Tilasin kesällä meidän olohuoneen seinälle ihan ammattilaiselta ison seinävaatteen, koska en uskonut että osaisin tehdä sellaista vielä itse. Se vilahtelee kuvissa tasaisin väliajoin, koska tykkään kuvata sen edessä paljon.

Joulukoristeita

Aloitin itse pienestä ja tein meille muutamia kukka-amppeleita. Ne yksinkertaisimmat niistä on hyviä mistä aloittaa harrastaminen. Solmujahan on varmaan kymmeniä erilaisia ja niiden variaatioita toinen mokoma. Yhdenkään solmun oikeaa nimeä en varmaan tiedä ja vielä vähemmän tunnistan niitä suomeksi, koska katson paljon videoita englanniksi youtubesta. Näin jossain niin söpöjä pieniä joulumakrameita mitkä oltiin tehty kanelitankoon. Tyhjensin lähikaupan kaneliltangoista ja aloin tekemään joulukoristeita. Se on hyvä aloittaa pienestä ja harjoitella solmuja niin (purkaminen ei ole niin vaivalloista 🙂 Nämä pikkuiset taideteokset sopivat kuuseen ja vaikkapa lahjaksi jonkun ihanan suklaan kera.

 

Pieniä joulukoristeita

 

Makrameita voi tehdä niin monella tapaa

Kanelitangoista voi sitten siirtyä hieman isompiin minimakrameihin kun jotkut solmut jo sujuvat ilman hampaiden kiristelyjä. Tein ihanasta vaaleanpunaisesta makrameelangasta pienen työn. Ja koska en löytänyt juuri yhtään luonnon keppiä kotoota niin tein sen semmoseen kakkutikkari tikkuun. On siis ostettu ostain leivontakaupasta 🙂 Ja siitä sisuuntuneena lähdettii lasten kanssa ulos pimeään etsimään äidille keppejä ja tikkuja otsalamppujen kera. Löytyi kuin löytyikin muutama oikein passeli keppi, joista yhden meinasi koirakin jo varastaa. Sori Mila! Kaikkea ne meidän muksut ja koira joutuukin kestämään kun äiti saa päähänpistoja milloin mistäkin.

Makramee langat

Makrameihin on ihan omanlaisia lankoja ja monet käyttää ihan semmosta ohutta köyttä/nyöriä. Eli ei ole pakollista ostaa edes tähän tarkoitettua lankaa. Minulla on ollut nyt Bobbinyn 5mm lankaa kierteistä (semmonen köyden näköinen enemmän) ja ei kierteistä jolla saa semmosen pehmoisemman näköisen työn. Lankaa on myös 3mm paksuista eli niin saa tehtyä yksityiskohtaisempaa solmutaidetta. Kannattaa kokeilla, jos vähänkin tuntuu mielenkiintoiselta. Seuraavaksi mä koitan tehdä pyöreetä kunhan mä löydän mun semmosen henkarirenkaan minkä ostin joku aika sitten. Olen vaan hukannut sen jonnekin kun ollaan siivottu (lue:tungettu tavaroita kaappeihin) näyttöjä varten.

 

Koti Sisustus Ystävät ja perhe DIY

Kuka ottaa sinun somekuvat?

Meidän perhe koostuu someaktiivista äidistä, lapsista joita kuvataan ja erittäin antisome isästä. Tykkään ottaa valokuvia ja valokuvaankin paljon lapsia, koiraa ja meidän elämää. Mutta minusta ei juurikaan ole kuvia, ei lomalta ei arjesta. Koska minä olen se joka on aina siellä kameran takana ja koitan ikuistaa meidän perhettä valokuviin. Mun miehen kännykkäkin on aivan tyhjä valokuvista kun taas mun puhelimessa on tälläkin hetkellä varmaan tuhat kuvaa ellei enemmän. Mutta, kuinka koulutetaan mies ottamaan sun somekuvat?

Blogiin uutta ilmettä

Määrä korvaa laadun

Tänään jouduin vähän puhumaan mun miestä ympäri tähän hommaan, koska tarvitsin itsestäni kuvia Vaikuttajamedialle. Blogini tulee siirtymään vaikuttajamedialle 1.12.2019 ja sinne piti saada muutaman kuvat joihin oli kuitenkin kriteerit miten ne pitää toteuttaa. Vähän meinas jännittää kun kuvaushetkikin jäi vähän viimetinkaan. Olin 6 aamua putkella töissä eli, kun pääsin kotiin oli jo pimeetä ja kuvat piti toimittaa huomiseen mennessä. Lähdimme tänään lounaan jälkeen koittamaan onnea Pusulan vpk:n seinän eteen ja no eihän se meinannutkaan mennä hyvin. Kuvia otettiin paljon, jotta nyt edes joku niistä onnistuisi. Mutta sitten tapahtui jotain ehkä se kuuluista ahaaelämys. Noin 150 kuvan jälkeen alkoi kuvaajakin lämmetä ja alkoi myös itse ideoimaan ja sitten meillä alkoi sujumaan. Ja kuvia tulikin yli 350 kappaletta 😀 (joukossa erittäin värikästä materiaalia)

Tytöt seurasi perässä mitä äiti tekee
🙂

Lasten kanssa kikkailu

Lapsikuvauksessa pitää aina vähän kikkailla, koska heidän kärsivällisyys olla kuvattavana on aika lyhyt. He eivät halua olla kuvassa silloin kun pitäisi mutta eivät halua pois silloin kun heitä ei kaivattaisi kuvaan. Tee niin tai näin niin aina menee väärinpäin. Joten Ellen pääsi myös kuvaamaan äidin kameralla ja oikeesti hyvää materiaalia tuli. Näin sain hänetkin innostumaan jälleen  ja sitten hänkin taas suostui tulemaan kuvattavaksi. Taas on naurettu, itketty ja kiristelty hampaita. Ihanaa sellaista perheen iloista yhdessäoloa… Not! Mutta tuli hyviä kuvia. Kaikki tämä ilo päättyi siihen että Isla päätti hyppiä vesilammikossa kastellen kengät ja housut ja Ellen suuttui kun ei voittanut juoksukisaa isänsä kanssa. Tultiin kotiin ja syötiin suklaakakkua, se auttoi!

Minä itse

Sitten alkoikin monen tunnin taistelu photoshopin kanssa, koska ihan en heti muistanut miten se ohjelma toimiikaan mutta siitäkin on nyt selvitty..

Isla

-Jannina

Perhe Ystävät ja perhe Lasten tyyli Vanhemmuus