Helsinki citymaraton
Kisaraportti maratonilta
Lähtö Tampereelta kohti pääkaupunkiseutua
Perjantaina lähdin kohti Pasilaa. Sain hotellihuoneen ja hetken levättyä oli pakko lähteä etsimään ruokaa. Hampurilainen sopi todella hyvin siinä kohtaa. Sitten suunnaksi hakemaan kisanumeroa ja katselin mitä expossa oli tarjolla.
Takaisin hotellille katsomaan Suomen jääkiekkopeliä ja sitten Pikku Napoliin pizzalle. Vatsa täynnä nukkumaan, koska hyvät yöunet oli suunnitelmissa. Sain nukuttuani ihmeen hyvin, sykkeet oli hiukan koholla, mutta se on ymmärrettävää koska kyllä se varmasti alitajunnassa kummittelee seuraavan aamun koitos.
Lauantai aamuna klo 7 aamiaiselle, vaikka aamupalat siihen aikaan ei oikein maistu. Söin kuitenkin hyvän aamupalan ja hetkeksi huoneeseen vielä lepäämään ja odottamaan, että pääsee lähtemään stadionille.
8.45 lähdin käppäileen lähtöpaikalle, tuttu paikka viime vuodelta niin en lähtenyt liian aikaisin koska kisajännitys saa aina juoksemaan vessassa. No pääsin lähtöalueelle ja kappas näin Mian siellä, viimeksi nähtiin ekalla maratonilla Tukholmassa livenä. Oli kiva kyl tavata ihan livenä, instassa näkee kyllä missä juostaan yms.
Lähtöpaikalla
Kello 9.30 oli lähtö,ekat kolme kilometriä kävelin, sitten hitaasti hölkäten ettei sykkeet nouse liian nopeasti. Ilma oli lämmin jo lähtiessä ja lämpötila nousee vielä. Alkuun tuntui helpolta ja kevyeltä, join jokaisella juomapisteellä. Ensimmäiset 18 kilometriä meni hyvin, sit alkoi pohkeissa ja takareisissä kiristämään. Juoksu/kävelyllä jatkoin ja kun alkaa tuntumaan niin kuumuuskin alkoi tuntumaan. Juoksu/kävelyllä jatkoin ja mietin mitä teen. Jatkanko vaiko keskeytän? Ja nyt mietin ihan tosissani lopettavani kesken. Mutta mietin sitä kymmenen kilometriä. Tuli 28 kilometrin kyltti vastaan ja päätin että kävelen vaikka maaliin saakka. Alkoi lonkkiin sattua mutta kun päätän jotain niin en ihan hevillä päätäni käännä. Joten vaikka tuntui kuumuus päässä, välillä tuntui että huippaa, jatkoin silti. Välillä koitin juosta mutta ei siitä tullut mitään.
Kun läheni viimeinen viimeinen isompi nousu ja näin mieheni siellä oli itku lähellä. Se tunne oli jo melkein kuin maaliin tullessa. Mies kysyi kerkiitkö kuuteen tuntiin maaliin, oli pakko juosta vajaat 3 kilometriä. Koska se että en saisi aikaa ja mitalia sen rääkin jälkeen niin oli pakko juosta vaikka järki lähtisi 😊
Olympiastadionille tullessani kuulin seuraavaksi stadionille tulee Kangasalta Minna Arasalo, sain lisäpuustin siitä ja hiukan sain kiihdytettyä vielä. Aika oli 5:56:05. Huonoin aika koskaan, mutta se ei harmita. Sain ajan ja mitalin jotka olivat tämän maratonin tavoite. Tästä lähdetään valmentajan kanssa rakentamaan hyvää treeni vuotta ensi kesään. Tai valmentajahan rakentaa hyvän ohjelman nyt vaan toteuttajan tulee noudattaa annettuja ohjeita.
Se oli semmoinen kisa ja nyt koetan saada jalat kuntoon. Liikkeelle lähtö on vähän hankalaa ja portaiden kulkeminen kotona haastavaa. Onneksi mulla on ensi viikko lomaa niin voi käppäillä rauhassa jalkojen toiminnan mukaan.
🌞 aurinkoista viikkoa!
❤️ Minna