Sukkahousumonologi
Olet ostanut viimeisillä rahoillasi uudet sukkahousut, sillä ne päivittävät oikeaoppisesti konmaritettua ja kapseliorganisoitua vaatekaappiasi. Ihanat luumunsävyiset sääret sopivat syksyn leijonankeltaisten, tummanvihreän ja nahanruskean vaatteiden seuraan.
Ja sitten ne saatanat osoittavat jälleen kerran, että ne ovat itse kaksisarvisen keksintöä. Olemme koukussa ja loukussa. Sääret näyttävät paremmilta, ihonsävyisissä väri tasoittuu ja mustissa kokonaisilme on slimmimpi. Nina Garcian The One Hunderissa, eli oppaassa, joka neuvoo mitä jokaisen tyylikkään naisen tulisi omistaa, ovat sukkahousut periaatteessa kolmella sijalla. Numero 10. Black Opaque Tightsit. Numero 91. Fishnets eli verkkosukkahousut, koska kukapa ei tahtoisi olla Marlene Dietrich tai Dita von Teese. Ainakin joskus ja vähän.
Basically, I´m the girl your mother warned about. Dita von Teese
Ja tietenkin vielä numero 80. Spanxit, jotka ovat lähtöisin sukkahousuista. Sukkahousut kuuluivat jo lapsuudessani mummon sääriin kuin maalatuttuina. Hän piti niitä aina, kotiin tullessaan töistä vaihtoi hameen vain toiseen. Niitä pidetiin myös kerrastoina, yhdet Seppälän alesta ostetut paksut siniset ovat niitä harvoja ehjiä, jotka eivät ole kulutusta pelänneet.
Viha-rakkaussuhde on saanut alkunsa perimästä, sillä jos mummo niitä käytti alituiseen, äiti raivosi juhlien aikaan. Koska niitä ei koskaan ollut ehjinä juhla-aamuina. Lapsena aikuiset ottivat kunnon otteen ja nostivat niin, että meinasi lähteä itsekin mukana. Ja muistanpa vielä erään minua nuoremman serkkutytön joka takapenkillä jonkun sukulaisen rippijuhliin mennessä harmitteli vihreiden koirakuvioisten sukkahousujensa reikää. Joutui korvaamaan matkan aikana kaupasta löytyneillä valkoisilla rikkimenneet.
Ja kun ne valuvat, rullautuvat nilkoista, rämpsähtävät vatsan alle tai ovat niin tiukat, että pohdit tulisiko huolehtia niiden sisäelimien puolesta joita on vyötärönauhan ja haaravahvikkeen välissä. Keksijä vetää taatusti popparia ja nauraa tuskaisille yrityksille, kun koitat kiemurrella painovoiman vastaisesti sukkiksia takaisin jalkaan samalla kun kiihdytät brunssille, josta olet jo myöhässä. Kun lopulta yhden kurkkuun nousseen saatanan säestämänä päätät kiskaista kaikki hamekerrokset ylös ja vetää lapsenomaisesti sukkahousuja ylöspäin, se ainoa lähettyvillä ollut auto, lenkkeilijä ja eksynyt turisti kääntyy lähimmästä kulmasta. Sukkahousun kiskomisessa ylittää helposti ”helvettiäkös tässä” -kynnyksen. Alushousut mukanaan vievät sukkahousut ovat tuskallisempaa kuin rautatieasemalla vilautetut pakarat. Koska et ota enää askeltakaan niin, että ovat polvissa.
Wolfordia? Riski on liian suuri, että käy kuten uusille luumunpunaisille. Vedät niitä ja jos ne ovat vielä säästyneet sormukselta ja kynnenriekaleelta, ne repeävät ihan vain huvin vuoksi huutonauruun pitkin reittä. Ja sitten olet tietoinen koko brunssin ajan, minkä piti olla viikon kohokohta, että siellä se vetää menemään. Ja kiitos kyllä, olen huomannut. Tästä ei ihan joka ikisen tarvitse ystävällisestikään ilmoittaa, että sukkahousut ovat rikki. Luuletko että kannan vaihtosukkiksia aina mukana?
Niin ja näillä reiden ja pohkeen leveysasteilla ostetaan ihan niitä yksivärisiä sukkahousuja, tiedättekö miltä ne upeat käsin maalatut kuviot ketut ja hortensiat näyttävät, kun ne levittäytyvät kolme kertaa leveämmiksi kuin oli tarkoitus? Jos on joskus kulkenut Linnanmäen peilikujan läpi niin tietää, että samalta. Itseasiassa juuri sitä sukkahousujen maailma on, elämää peilikujalla. Kaverille sattuu se missä sääret ovat kilometrin mittaiset, itse olet sen edessä jossa näytät barbababalta.
Niin ja niistä rikkoutuneista rei´istä vielä. jos päätät Halloweenin kunniaksi oikein repiä yhdet sukkahousut noita-asuusi, niin sepä puolestaan ei ole ihan niin helppo kuin luulet. Siihen touhuun saa käyttää kynttä, hampaita ja teurastajaksi naamioituneen kaverisi lihakirvestä.
Jos jollekin patentin keksijälle rahani kantaisin niin sille, hälle, joka kehittäisi mehukannuihin ja kahvipannuihin nokan joka ei valuta ja sille joka kehittäisi sellaiset sukkahousut jotka ovat miellyttävät, kestävät ja valumattomat.
Tässä asiassa miehet olivat fiksumpia, kun historian lehtiä käännellessä luopuivat sukkahousuista. Minä puolestani tiedän, että tämä on asia jonka kanssa kamppailen ja raivoan koko elämäni. Olen nopea unohtamaan ja huono heittämään roskiin ehjiä, huonojakin. Itseasiassa olen huono heittämään niitä rikkinäisiäkin jos ne periaatteessa jonkin asun kanssa voisivat vielä mennä. Luotan siihen, että jos ne tällä kertaa pysyisivät ihan vaikka pyhällä hengellä ylhäällä. Lähikaupassa oli muuten tarjouksessa norlynejä.
ps. On mahdollista, että läpiluvusta ja korjailuista huolimatta teksissä vilahtaa sana”sukkohousut”. Useita kertoja. Vaikea sana vauhdissa (raivossa) kirjoitettavaksi.
pps. Pue sukkahousut märkäpuvun alle, myös käsivarsiin, ja kuvittele, että sinulla on puoliksikaan niin lämmin kuin sillä joka vetää kuivapuvun alle villapaitoja ja thermokerrastoja. T: Niksi-Jutta