Lapsen oikeuksien päivä

Piha oli vielä puolillaan koululaisista värikkäissä takeissa ja tarrallisissa kengissä. Osa odotti koulukyytiään ja osa vietti aikaa kavereiden kanssa ennen lähtöä. Oli käsillä se hämmästyttävä ohikiitävä hetki, kun tytöt puhuivat maailmoistaan joissa oli pastellisävyjä ja pojat valjastivat miekkansa. Kaksi kalahtavaa kalpaa kävi vastakkain ja naurua riitti, kun posket punoittivat innosta ja muutamasta pakkasasteesta.

”Missähän miun tavarat on? Tänään hukkasin jo repun kerran..” kuului toisen ritarin ääni.

Kotona tulisi nuhteita jos lapaset taas katosivat tai koulukirja jäi pulpettiin.

Mutta lapsen ihana oikeus on juuri se, että voi unohtaa hetkeksi olevansa koululainen jolla on repullinen läksyjä. Hetken voi nostaa haarniskan ylleen tai antaa itsellee ponin nimen unohtaen muun. Olisipa jopa ihana ajatus unohtaa joskus avaimensa töihin sen vuoksi, että pääsi hetkeksi syömään hattaraa pilvikuninkaan kanssa, eikä siksi että oli niin tulenpalava kiire kaikkiin velvollisuuksiin.

Vaikka aikuiset kuinka pyörittelisivät päätään ja toruisivat, se ei onneksi vie lapsen mahdollisuutta nähdä harmaalla pihalla seikkailuja. Leikkiminen on lapsen oikeus.