Älä mökötä. Säihky!

Tällä päivällä on jotakin sitä vastaan, että se on vuoden viimeinen. Se taitaa olla vähän katkera huomiselle ja uudelle aloitukselle. Näyttää siltä ettei viimeinen torstai tahdo nousta ollenkaan, vaikka kuinka auon sälekaihtimia ja hellan kello näyttää puolta päivää. Se ei tahdo ymmärtää, että päivän pitäisi olla jo joitakin minuutteja pidempi, kuin viikko sitten.

Tämä torstai ei ymmärrä mahdollisuuksiaan, vaan jää mököttämään. Millaisen jäljen se vuodesta 2015 jättäisi, jos ymmärtäisi huurtaa puut, lämpimältä syksyltä jääneet lehdet ja puistonpenkit kuuraisen kimaltaviksi, menninkäisten luistelukentiksi? Jos hengitys huurustuisi ja aurinko valaisisi kirkkaana, voisi ajatella ettei muulla tavoin tarvitse jättää hyvästejä.

Sen sijaan päivä kiskoo pilvipeitteen auringon eteen ja kaikki näyttää harmaalta. Onhan se totta, että viimeiset tunnit ja minuutit ovat paniikinomaisia. Olisiko jotakin merkittävää pitänyt saada aikaiseksi? Lopulta ei saa tehtyä mitään. Ja se vasta masentaa vielä enemmän. T’ämä päivä muistuttaa jotakuta tuntemaani henkilöä, minua itseäni. 

Paitsi tänä vuonna. Huomasin muutama sitten pohtineeni, että on oikeastaan jo aika siirtyä uudelle vuodelle. En odota sen suurempia alkuja tai jotakin tulevaa matkaa. Ei ole takeita, että ensi vuonna löydän sateenkaaren päästä kulta-arkun, alan syömään kasviksia kuin jouluna konvehteja, hiukseni kasvavat niin, että Tähkäpää katsoo minua vinoon tai löydän sattumalta pilkkahintaan asunnon jossa on leveät ikkunalaudat ja punainen tiiliseinä.

Vaikka ensi vuonna on kivoja asioita tulossa. Juhlia. Olen ymmärtänyt sukulaisten merkityksen. He eivät katoa minnekään, vaikka mitä tapahtuisi. Kuulut aina joukkoon. Siksi on ihana juhlia heidän kanssaan syntymäpäiviä, ylioppilasjuhlia, häitä ja lisää syntymäpäiviä. Saan laittaa vihdoin serkkuni prinsessahäihin hameen, joka tehtiin yli kymmenen vuotta sitten vanhojen tansseihini. Olen luvannut itselleni käydä vierailulla ensi vuonna ainakin Oulussa, Kerimäellä ja Harjavallassa tapaamassa ihmisiä, joita pitäisi nähdä enemmän.

Ehkä tältä vuodelta on hyvä siirtyä eteenpäin siksi, että on tapahtunut paljon muutoksia. Työssä, paikkakunnassa, parisuhteessa, mielessä, tavoitteissa ja ihmissuhteissa. Paikalleen jääminen aiheuttaa eniten paniikkia ja muutoksen tarvetta. Jos jokin jo pyörii, se pyörii.

Tiettyjä asioita lupaan tietysti aina. Itseasiassa voin samaistua imurin ostoa lukuunottamatta tähän listaan. Se on paremmin kirjoitettu, kuin olisi itse osannut, mutta pitää hyvin kutinsa.

Tervetuloa vuosi 2016. Mitä me oikein keksitäänkään? Säihkytään ainakin vähän.