Rubikin kuutio – Uuden vuoden pohdintoja
Kaksi viikkoa takana kulunutta vuotta. Jos sen aloitti, niin kuin yleensä, pyyhkäisemällä pöydän tyhjäksi, on varmaan tähän mennessä huomannut astuneensa niihin lattialle raivattuihin tavaroihin. Tekee kipeää, kun kantapään alle jää lupaus lopettaa jokin addiktio. Sen nostaa takaisin pöydälle. Avaa karkkipussin, syö suklaalevitettä suoraan purkista ja menee tupakalle. Sitä liukastuu lupaukseen aloittaa jotakin uutta. Luopuu ajatuksesta juosta lenkki viisi kertaa viikossa tai olla sortumatta alennusmyynteihin. Uuden vuoden tinoissa tahtoisi olevan taikaa, joiden toteutumista ei tarvitse kuin odotella.
Samat tavarat ne siinä pöydällä pyörivät melko pian. Kuka oikeasti haluaa olla täysin uusi ihminen yhtäkkiä? Koska olen asioiden lykkääjä, istahdin mennen vuoden (ja tulevan samalla) pöydän ääreen vasta näin viiveellä. Aloin järjestellä niitä samoja palikoita ja käännellä niitä ympäri. Muutosta tarvitsee, mutta joskus esineet näyttävät uusilta, kun kääntää niitä ympäri. Vähän kuin värjäisi housut tai vaihtaisi huoneen järjestystä. Edellinen vuosi oli raskas ja toivon tästä helpompaa. Kyllä muutoksiakin tarvitsee. Mutta pöydällä on myös tärkeitä asioita. Tänä vuonna tarkastelen työpalikkaa erityisen tarkasti.
Työpaikka oli vuoden aikana usein paikallaan pysymisen uhkakuva. Luovuuden valuminen viemäriin ja jämähtämisen pelko. Mutta myös turvapaikka, jokin mikä pysyi tappavan tasatahtisena sekä turvallisena, kun muu elämä heilahti, eikä mikään ollut enää tuttua. Oli helpottavaa mennä töihin, jossa olin sama kuin kuukausi aiemmin. Ikään kuin jossakin todellisuudessa kaikki asiat olivat vielä ennallaan. Sai puhua niistä samoista asioista kuin aina. Työpaikan ulkopuoliset asiat tulivat ainoastaan mieleen, kun oli yksin iltavuoron viimeisinä tunteina ja näki kuvansa kahvikoneen kiillotetusta kyljestä.
Työtovereilta opin, ettei kannata stressata äärettömyyksiin ja etten ole hyvä tyyppi. Tämä ensimmäinen oppi tuli läheisimmältä työkaveriltani, jonka kanssa toimimme hyvin yksiin töissä, vaikka olimme kuitenkin hyvin erilaisia. Ensin minua ärsyttävät asiat alkoivat tuntua opetuksilta. Joskus tärkeämpää on lähteä töistä viisi minuuttia aiemmin kuin järjestellä serviettejä paikalleen. Joskus jotkut asiat voi siirtää huomiselle ja uudelle tahdonvoiman aamulle.
Hyvältä tyypiltä töissä taas opin etten ole, tai en halua olla sellainen. Hyviä tyyppejä olimme ammattikorkeakoulussa, kun tutorina vedin kyseisellä tekstillä varustetun paidan päälle. Hyviä tyyppejä etsitään usein. Mutta se paita kävi pieneksi jo aikaa sitten. Hyvä tyyppi nimittäin ei välttämättä ole se luotettavain ja tunnollisen työntekijä. Hyvä tyyppi saa anteeksi, ettei pese kahvipannuja ja oikoo työtehtävissä toistuvasti. Koska hän on hyvä tyyppi ja tulostaa seinille hassuja meemejä, on ihan ok siivota hänen jälkiään. Hyvä tyyppi voi hauskuttaa asiakkaita, mutta jos hän tekee katteettomia lupauksia pitääkseen imagonsa, se ehkä kostautuu muille. Ei, en ole hyvä tyyppi.
Jos työelämä olisi Rubikin kuutio. Sen lisäksi, että sillä on nopan lailla kuusi kylkeä, sen osia voi vielä pyöritellä jälleen uudenlaisiksi vaihtoehdoiksi. Lapsena en osannut tehdä kuutiota (ei hyvänen aika, nykypäivän lapset voivat katsoa ohjeet youtubesta!) ja tein oman ratkaisuni. Liimasin tarrat uuteen uskoon. Huijaamista vai luovuutta? Halusin päästä päämäärään. Viime vuonna sain muutaman palasen paikalleen. Nyt käännän kylkeä.
Sain uuden vuoden tinan epämääräisestä pyrstötähdestä sen verran selvää, että rahaa se lupasi. Ei Roope Ankan säiliön verran, mutta kyllä sitä selvästi oli. Työelämään sekin voisi viitata. Pistän sen viittaamaan.
Uuden vuoden lupauksista silti vielä. Ala-asteella luokkakaverini kirjoitti ”lupaan etten koskaan enää lupaa mitään”. Typeryyttä sekin. Lupaus on sitoutumista ja tahtoa monessa suhteessa. Muutoksen pienistä tehokkaista askelista joku muu on kirjoittanut hyvin. Sanoin vain: baby steps. Kaksi kertaa viikossa salilla. Töissä saa syödä lempijälkkäreitään, kuten mangopiimähyydykettä ja minttusuklaavanukasta, joka maistuu Jackylle. Muutama venyttelyliike illassa. Rahaa saa tuhlata tulppaaneihin, koska ilon määrä on suurempi.